Useimmille kielenkäyttäjälle paikannimet ovat kulutustavaraa, jota käytetään jokapäiväisessä elämässä sen kummempia miettimättä. Joskus kulkija saattaa pysähtyä ihmettelemään jotain erikoisempaa paikannimeä, jonka huomaa kartalla tai tienviitassa. Historian- ja kielentutkijalle paikannimet ovat tutkimuskohde, josta riittää loputtomasti ammennettavaa.
Nimet ovat paikan muisti
Joskus on sanottu, että paikannimet ovat paikan muisti. Ne voivat säilöä tietoa paikan historiasta ja siellä vaikuttaneista ihmistä, heidän kielestään ja kulttuuristaan, elinkeinoistaan ja uskomuksistaan.
Ennen peruskarttoja paikannimet siirtyivät sukupolvelta toiselle vain suullisena perimätietona. Tästä huolimatta ne ovat voineet säilyä satoja tai jopa tuhansia vuosia, jos perimätieto ei ole päässyt kokonaan katkeamaan. Paikannimien säilyminen ei ole vaatinut edes pysyvää asutusta, vaan paikkojen säännöllinen käyttö, vaikkapa eränkäynnin kohteena, on riittänyt säilyttämään niiden nimet. Monet paikannimet ovat selvinneet jopa useista kielenvaihdoksista, enemmän tai vähemmän äänteellisesti mukautuneena.
Kaikki paikannimet eivät säily yhtä hyvin, vaan niiden kyky säilyä on suorassa suhteessa nimettyjen kohteiden pysyvyyteen ja kokoon. Suuri vesistö tai tunturi säilyttää nimensä hyvin, koska sen nimellä on suuri joukko käyttäjiä, joiden joukkovoima estää nimeä unohtumasta tai muuttumasta. Sen sijaan yhden perheen käytössä olevan pienen maastokohteen, kuten niityn tai pellon nimi, häviää helpommin. Joskus paikan luonne voi muuttua niin perusteellisesti, että merkittävänkin kohteen nimi muuttuu. Esimerkiksi kirkon rakentamisen takia monien mäkien, niemien ja järvien nimet ovat muuttuneet Kirkko-alkuisiksi.
Suomessa paikannimien erityinen arvo historian lähdeaineistona perustuu siihen, että ne tarjoavat monella paikkakunnalla lähes ainoan lähteen, joka ulottuu asiakirjatietoja edeltävään aikaan. Suuressa osassa Suomea kirjalliset lähteet alkavat vasta 1500-luvun puolivälistä ja rautakauden tai keskiajan arkeologisia löytöjä on vähän tai ei ollenkaan. Sen sijaan paikannimiä löytyy runsaasti koko maasta, jokaisesta niemestä ja notkosta.
Asutushistoriallinen nimistöntutkimus
Asutushistoriallinen nimistöntutkimus perustuu havaintoon, että monet paikannimet tai nimenmuodostustavat ovat olleet vain tiettyjen ihmisryhmien käytössä ja vain tiettyinä historian ajanjaksoina. Jos havaitaan yhtäläisyyksiä eri alueiden paikannimissä, on näillä alueilla todennäköisesti ollut jokin väestöllinen yhteys keskenään, sillä paikannimet eivät ole levinneet ilman ihmisiä. Päätelmiä ei kuitenkaan voi tehdä yhden tai kahden nimen perusteella, vaan samaa yhteyttä osoittavia nimiä täytyy olla useita.
Erityisen paljon alueen asutushistoriasta kertovat sellaiset paikannimet, jotka ovat erikielisiä alueella nykyisin puhuttuun kieleen verrattuna. Selviä osoituksia vanhoista muuttoliikkeistä ja kielimuutoksista ovat esimerkiksi nykyisiltä ruotsinkielisiltä alueilta löytyvät suomenkieliset paikannimet. Suomen sisämaasta taas löytyy lukuisia saamenkielisiä paikannimiä aivan Etelä-Suomea myöten.
Mitä erikoiset mUs-nimet kertovat?
Erityisesti jotkin harvinaiset paikannimityypit, esimerkiksi mUs-johtimella muodostetut nimet, kuten Ohtimus, Särkemys, Satimus ja Ylimys, saattavat kertoa jotain Suomen varhaisista asutusliikkeistä ja kielikontakteista. Ainakin osa tämän tyypin nimistä periytyy rautakaudelta asti. Ne näyttävät liittyvän varhaiseen lännestä itään suuntautuneeseen väestöliikkeeseen, jonka mukana suomen kieli levisi rannikolta sisämaahan. Ne saattavat kertoa varhaisesta paikannimien ja nimenmuodostustapojen siirtymisestä sisämaan saamenkieliseltä väestöltä suomenkieliselle.
MUs-nimet tarjoavat kiinnostavan esimerkin siitä, miten pelkästään yhtä paikannimityyppiä tutkimalla voidaan saada uutta tietoa Sisä-Suomen varhaisesta kieli- ja asutushistoriasta, josta kirjalliset ja arkeologiset lähteet vaikenevat.
Matti Leiviskä on Oulun yliopiston tutkijatohtori, joka tutkii nimistöhistoriaa, Pohjanmaan asutushistoriaa ja pohjoista paikallishistoriaa. 
Harri Mantila on suomen kielen emeritusprofessori Oulun yliopistossa.
Lue aiheesa lisää Särkemys, Satimus ja Ylimys -tyyppisistä paikannimistä Virittäjästä 2/2023. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta
