Sanotaan, että suomen kielessä ei ole futuuria. Silti joskus tulee tarve ilmaista tulevaa nykyhetken vastakohtana tai vakuuttaa kuulija siitä, että jokin asia varmasti tapahtuu tulevaisuudessa. Silloin luonteva valinta on rakenne tulla tekemään. Tulla-futuurilla on mielenkiintoinen tausta.
Jotta liikeverbi voisi kehittyä kieliopilliseksi tulevaisuuden ilmaisimeksi, sen on ensin lakattava ilmaisemasta konkreettista liikettä. Kun halusin selvittää tulla-futuurin alkuperän, uskoin aluksi liikeverbiselitykseen ja aloin etsiä tällaista ratkaisevaa hetkeä vanhasta kirjasuomesta. Päättelin, että sen on pitänyt tapahtua ennen kuin tulla-futuuri 1700-luvulla ilmestyi suomen kieleen. Oli aloitettava niin kaukaa kirjakielen historiasta kuin se suomen osalta on mahdollista.
Ratkaiseva vinkki Agricolalta
Tulla-verbin käyttö vanhimmassa suomenkielisessä tekstissä oli paljolti nykysuomen kaltaista: sillä ilmaistiin ennen kaikkea liikettä, ilmestymistä ja aikaa. Löysin Agricola-aineistostani yhden ainokaisen lauseen, jossa subjektipersoona ei liikkunut, vaan muuttui:
(1) Catzos / Adam on tullut ninquin yxi meiste / tietemehen hyue ia paha.
Siinä se oli: samoin kuin ihminen tulee autuaaksi, syntiseksi, lapsen kaltaiseksi, hän voi tulla tuntemaan, tietämään, ymmärtämään. Havaitsemista tai tietoisuutta ilmaisevien verbien yhteydessä tuleminen ei olekaan liikkumista vaan muuttumista: kyky tuntea, tietää, ymmärtää tulee subjektipersoonan ominaisuudeksi. Mietin, voisiko tämä olla futuurikehityksen lähtöpiste.
Seuraavilta vuosisadoilta löytyi lisää vastaavanlaisia tapauksia, joissa subjekti tulee mutta ei liiku. Seuraava esimerkki on Bibliasta vuodelta 1642:
(2) Nijn madot caswoit sijhen ja tuli haiseman.
1700-luvun asetustekstissä infinitiiviasemaan sopivat jo monenlaiset verbit:
(3) Moni viatoin tule sen kautta kärsimän ja katkeroita kynälitä vuodattaman.
Tulla-futuuri oli syntynyt ‒ ja täsmälleen aikataulussa. Sen lähtökohtana kuitenkin näyttää olleen muutosta ilmaiseva tulla-verbi, joka englanniksi käännettäisiin come-verbin sijasta osuvammin verbillä become. Lisäksi selvisi, että tulla-futuuria ei ole mekaanisesti kopioitu suomeen ruotsista (vrt. Det kommer att snöa i natt), vaan sen syntymiselle on ollut omakieliset edellytykset.
Tuleva on jo matkalla
Kielelliset ilmaukset ovat sellaisia kuin ovat, koska ne ovat tietynlaisista toisista ilmauksista kehittyneitä. Tämä pätee myös tulla-futuuriin. Vääjäämättömyys, joka usein liitetään tulla-futuurin merkitykseen, on muistoa tulla-verbin konkreettisesta merkityksestä: prosessi on jo liikkeessä, ja lopputulosta ei silloin voi enää estää: kassalla selvitetään, paljonko ostokset tulevat maksamaan, ja näpistelijä tulee maksamaan virheestään kalliisti.
Duha Elsayed
Kirjoittaja on Turun yliopiston suomen kielen tutkija, jota mielellään etsii syitä nykykielen ilmiöihin menneisyydestä
Lue lisää tulla-futuurin historiasta Virittäjästä 2/2026. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
