Virittäjä perustettiin aikanaan foorumiksi, jotta voitaisiin julkaista suomenkielistä tutkimusta suomen kieleen ja (kansan)kulttuuriin liittyvistä aiheista. Kuluneiden 125 vuoden aikana moni asia sekä Virittäjän julkaisualassa että tiedejulkaisemisessa yleensäkin on muuttunut. Vanhojen Virittäjien tarkastelu avaa kiinnostavan ikkunan näihin muutoksiin.
Tutkimusalan, tutkimuskulttuurin ja käytöstapojen muutoksia
Arkistojen kaivelun tuloksena syntyy kuva siitä, miten Virittäjän edustama tiede on kehittynyt. Ensinnäkin julkaisussa käsiteltävät alat ja aiheet ovat muuttuneet 125 vuoden kuluessa merkittävästi: Esimerkiksi kirjallisuudentutkimus ja kansatiede ovat väistyneet fennistiikan kasvavan julkaisemisen tieltä. Toisaalta historiallinen kielitiede ja perinteinen murteentutkimus ovat antaneet tilaa muun muassa vuorovaikutuksen- ja diskurssintutkimukselle.
Kiinnostavaa on myös huomata, että tieteellinen diskurssi ylipäätään on muuttunut. Kun ennen tutkija kuvasi aineiston ja sanoi, että asia on näin, nykyään tutkimuksen teoreettisia lähtökohtia, metodologiaa ja aineistoa esitellään ja selitetään hyvinkin huolellisesti.
Myös julkaisujen tyyppi on, mitä todennäköisimmin yleisten akateemisten julkaisukäytäntöjen muutoksen myötä, yksipuolistunut. Nykyisin Virittäjässä julkaistut tekstit ovat pääsääntöisesti artikkeleita (ja kirja-arvioita), ja lyhyemmät havaintokirjoitukset ovat jääneet lapsipuolen asemaan.
Huomattava muutos on myös se, että akateeminen diskurssi on muuttunut rauhallisemmaksi. Ennen kirja-arvioissa ja havainnoissakin saatettiin hyökätä hyvin kärkevästi vastustettavaa ideaa vastaan, eivätkä henkilöönkään käyvät arvostelut olleet tavattomia. Esimerkiksi Paavo Ravila ei keskity kritisoimaan ainoastaan Paavo Siron tutkimuksia. Nykyään korkeintaan asiat riitelevät.
Historian tulevaisuus
Paitsi tieteellinen diskurssi ja julkaisukäytännöt myös tavat luokitella tietoa ja tieteenaloja ovat muuttuneet. Tietotekniikka on kiistatta helpottanut tiedon käsittelyä, mutta se myös korostaa asioiden hakeutumista kaaokseen – epäjärjestykseen.
Vuonna 1997 julkaistiin yhtenäisillä säännöillä tehty hakemisto Virittäjän sadasta ensimmäisestä vuodesta. Nykyään tekstejään asiasanoittavat kirjoittajat itse, ja jo heti hakemiston ilmestymisen jälkeen voi nähdä säännöstön rappeutuvan. Samaan aikaan tieteenalat hajaantuvat ja toisaalta poikkitieteisyys on koko ajan tärkeämpää.
Nykyisin Virittäjänkin historiaa on vielä “helppo” käydä läpi tieteenaloittain, miettiä niiden sisäisiä kehityskulkuja ja laskea tekstien määriä tilastoihin, mutta minkälaista tästä historian selvittämisestä tulee tulevaisuudessa? Ja mikä on yksittäisen lehden rooli? Se jää nähtäväksi. Historia tarvitsee kuitenkin tekijänsä.
Riku Erkkilä ja
Teemu Palkki
Riku Erkkilä kirjoittaa väitöskirjaa udmurtin paikallissijoista ja suhtautuu intohimoisesti tieteenalan historiaan.
Teemu Palkki on humanisti Otaniemessä ja suunnittelee seuraavaa fennistiikan (lähi)historiaa valottavaa projektiaan.
Lue lisää Virittäjän aiheista Virittäjästä 4/2021. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
