Virittäjän lähes 125-vuotisen taipalen aikana on julkaistu tuhansia kirjoituksia kielestä ja sen tutkimisesta. Vuosikymmenten aikana kirjoitukset ovat muuttuneet niin muodoltaan kuin aihepiireiltäänkin. Seuraavat huomiot ovat syntyneet tutustuessani lehden aiempiin vuosikertoihin.
Virittäjässä keskeisin aihe, suomen kielen tutkimus, on säilynyt samana, mutta painotukset ja tutkimuksen esitystavat ovat kokeneet isoja muutoksia. Ensimmäisinä vuosikymmeninä Virittäjällä oli tärkeä rooli paitsi tutkimuksen tunnetuksi tekemisessä myös yhteiskunnan kehittämisessä. Kielikysymykset olivat keskeinen aihe politiikassa 1800-luvulla ja 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Kirjakielen kehittäminen oli merkittävä työsarka yhtenäisen nuoren valtion rakentamisessa, ja Virittäjän sivuilla on käyty runsaasti keskustelua kielen vakiinnuttamisesta ja kielenkäytön suosituksista.
Yksi lehden vanhoista palstoista olikin Kielemme käytäntö, jonka alla keskusteltiin vaihtoehtoisista muodoista ja otettiin kantaa jonkin valinnan puolesta tai sitä vastaan. Myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kielivaliokunta ja Kielilautakunta julkaisivat tiedonantoja Virittäjässä. Edelleenkin Virittäjässä julkaistuilla tutkimuksilla voi olla merkitystä erityisesti kieli- ja koulutuspoliittisessa päätöksenteossa, vaikka lehden rooli kotimaan politiikassa ei enää ole ilmeinen.
Nykyisin kirjoituksissa ei enää kiistellä ”oikeista” ja ”vääristä” muodoista, onhan yleiskielemme jo varsin standardisoitu. Tutkimukset käsittelevät yleensä varsin abstrakteja aiheita, ja tutkimuksen kohteina on usein laajoja tekstikokonaisuuksia ja diskursseja. Kirjoitukset ovat selvästi pidempiä kuin ensimmäisinä vuosikymmeninä. Ennen yhdelle sivulle saattoi mahtua kaksi kokonaista ja alun kolmatta pientä kirjoitusta, kun nykyisin alle parisivuiset kirjoitukset ovat harvassa. Laajoja, monikymmensivuisia artikkeleita on toki julkaistu aina.
Virittäjä on kehittynyt alkuajoistaan tieteellisemmäksi siinä mielessä, että sen kirjoittajat ovat nykyään lähes yksinomaan kielitieteellisen koulutuksen saaneita, kun taas varhaisempina vuosikymmeninä myös muut kuin kielen asiantuntijat saattoivat esittää siinä näkemyksiään ja kysymyksiään. Yhtenä syynä tähän voi olla se, että konkreettiset joko–tai-tyyppiset kysymyksenasettelut ovat maallikoille helpommin lähestyttäviä kuin nykyiset, toinen toistaan abstraktimmat aiheet. Toisaalta maallikoille on nykyään runsaasti muita kanavia, joissa he voivat ilmaista ajatuksiaan kielestä ja sen käytöstä, kuten Kielitoimiston palvelut ja netin keskustelupalstat.
Maria Palin
Kirjoittaja on suomen kielen opiskelija, joka on työskennellyt Virittäjän digitointihankkeessa.
