Suomen kielen käsky- eli imperatiivimuodon avulla muodostetaan tavallisesti ilmauksia, joiden avulla puhuja ohjailee kuulijaa. Joskus käskylauseeseen sisältyy epäsuorasti jokin uhka, jonka avulla tavoiteltu päämäärä pyritään saavuttamaan. Tällaisia ilmauksia käytettäessä se, kenestä uhka on lähtöisin ja keneen uhka kohdistuu, voi kuitenkin vaihdella.
Uhan lähde ja uhan kohde vaihtelevat
Ilmaus Uskallakin etuilla minua… esitettynä lauantaiyönä nakkikioskin jonossa saa harha-askeleen ottaneen kuulijan todennäköisesti ottamaan askeleen pari puhujasta poispäin ja asettumaan sievästi takaisin jonoon. Tällöin puhuja on uhan lähde ja kuulija uhan kohde.
Toisinaan kuitenkin näyttää siltä, ettei puhuja asetu lainkaan sanomansa taakse. Esimerkiksi Suomi24-verkkoaineistossa kirjoittajan turhautunut tokaisu Uskallapa tässä diktatuurissa yrittää – yrität ilman tuloa mistään ilmaisee puhujan pikemminkin paheksuvan uhkaa, joka mainittuun toimintaan eli yrittämiseen kohdistuu. Puhujan voi siis tulkita pitävän yrittämistä hyvänä asiana, vaikka yrittäminen ei uhan eli epämieluisten seurausten vuoksi kannatakaan. Tällöin puhuja ei ole uhan lähde.
Miten on mahdollista tietää, kuka on uhan lähde ja kuka uhan kohde?
Tilannekonteksti on merkittävin uhan lähdettä ja kohdetta määrittävä tekijä. Ilmauksen tulkintaan vaikuttavat esimerkiksi puhujan eleet, ilmeet ja äänensävy.
Sen sijaan henkilö, joka ei tunne tilannekontekstia ja joka tarkastelee ilmauksia vaikkapa kirjoitettuina Internetin keskustelupalstalla, voi saada vihiä uhan lähteestä ja uhan kohteesta tarkastelemalla uhkaavien ilmausten muotoa.
Uhan kohde ja lähde voidaan esimerkiksi selvästi nimetä, kuten virkkeessä Uskallakin, Pekka, etuilla minua, niin minä HEITÄN sinut takaisin jonoon. Myös ilmauksessa esiintyvä liitepartikkeli voi antaa vihjeen siitä, kuka on uhan lähde ja kuka uhan kohde.
Suomi24-keskustelupalstalla uskalla, johon on liitetty kin-partikkeli esiintyy useimmiten ilmauksissa, joissa puhuja on uhan lähde ja kuulija uhan kohde (Uskallakin kommentoida ketjuuni jotain ja se on sitten läps). Sen sijaan pA-partikkelillinen uskallapa esiintyy useammin myös sellaisissa ilmauksissa, joissa puhuja ei ole uhan lähde (Uskallapa tässä diktatuurissa yrittää – yrität ilman tuloa mistään).
Vaikka ilmausten merkityksen tulkinnassa kokonaisuuden tarkastelu aina ratkaisee, voivat kuitenkin erilaiset yksittäiset osaset, kuten liitepartikkelit, antaa vihjeen ilmauksen käyttötavasta.
Eveliina Mäntylä 
Kirjoittaja on Oulun yliopistossa työskentelevä suomen kielen väitöskirjatutkija.
Lue aiheesa lisää uhkausrakenteen muotopiirteiden eroista Virittäjästä 3/2023. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta
