murre

Eläimeen viittaava hän-pronomini on kielenkäytön vaihtelua ja vapautta

18.11.2021

Voi kun hän on niin söötti, ohikulkija lepertelee koiranpennulle. Persoonapronominin hän käyttäminen viittaamassa eläimiin kuumentaa joskus tunteita. Miten aihetta käsitellään verkon keskustelupalstoilla? Kirjoitetun suomen normin mukaan ihmisiin viitataan hän-pronominilla ja (muihin) eläimiin se-pronominilla. Käyttö vakiintui 1800-luvun lopulla. Puhutussa kielessä pronominit vaihtelivat ja vaihtelevat edelleen vapaammin. Puhekielen käytäntö Murteissa hän-pronominia on käytetty tulkittaessa toisen aiempaa puhetta, …

Eläimeen viittaava hän-pronomini on kielenkäytön vaihtelua ja vapautta Lue lisää »

Elinvoimaa pursuavat murteet

23.8.2021

Suomen murteet eivät katoa, koska ihmiset eivät anna niiden kadota. Kulttuuriperintönä ne elävät arjessamme monenlaisissa muodoissa. Esimerkiksi Porissa murteeseen voi törmätä sanomalehtien murrepakinoissa, joiden kieli kuljettaa mukanaan muistoja menneestä. Murre kulttuuriperintönä Kun vanha talo aiotaan purkaa uuden tieltä, alkaa usein keskustelu siitä, ettei taloa saisikaan purkaa, jotta jälkipolville jäisi muistoja kaupungin entisestä elämästä. Joskus talo …

Elinvoimaa pursuavat murteet Lue lisää »

Paatti on tarppeks turppentunu – Lounais-Suomessa voi törmätä erikoisiin verbeihin

23.8.2021

Lounaismurteita puhutaan Turusta pohjoiseen (Masku, Nousiainen, Mynämäki ym.) ja itään (Kaarina, Piikkiö, Sauvo jne.) ulottuvalla alueella. Sen sijaan – toisin kuin usein kuvitellaan – itse Turussa puhutaan pikemminkin hämäläisvaikutteista sekamurretta. Varsinaisissa lounaismurteissa on lukuisia omalaatuisia piirteitä. Lounaismurteisia verbejä Eräs lounaismurteiden erikoisuus on, että alueella on monia muualla Suomessa tuntemattomia verbejä, tarkemmin sanoen verbijohdoksia.  Esimerkiksi yleiskielen …

Paatti on tarppeks turppentunu – Lounais-Suomessa voi törmätä erikoisiin verbeihin Lue lisää »

Piru se on tuo, ei se ole karhu olemassakhan. Olemassa-adverbiaalin moninaiset merkitykset

23.8.2021

Adverbiaali on lauseenjäsen, jolla ilmaistaan lauseessa hyvin monenlaisia seikkoja, kuten aikaa (Eilen satoi vettä), paikkaa (Täällä nukutaan) tai tapaa (Pekka kävelee ontuen). Adverbiaalina voi toimia myös olemassa-sana. Voidaan esimerkiksi kysyä Onko Joulupukkia olemassa? Suomen vanhoissa murteissa olemassa-adverbiaalilla on hyvin monenlaisia merkityksiä. Olemassa-sana olemassaolon ja asumisen ilmaisijana Kuten yleiskielessä myös vanhoissa kansanmurteissa olemassa-adverbiaalia on käytetty ilmaisemaan …

Piru se on tuo, ei se ole karhu olemassakhan. Olemassa-adverbiaalin moninaiset merkitykset Lue lisää »