Paatti on tarppeks turppentunu – Lounais-Suomessa voi törmätä erikoisiin verbeihin

Lounaismurteita puhutaan Turusta pohjoiseen (Masku, Nousiainen, Mynämäki ym.) ja itään (Kaarina, Piikkiö, Sauvo jne.) ulottuvalla alueella. Sen sijaan – toisin kuin usein kuvitellaan – itse Turussa puhutaan pikemminkin hämäläisvaikutteista sekamurretta. Varsinaisissa lounaismurteissa on lukuisia omalaatuisia piirteitä.

Lounaismurteisia verbejä

Eräs lounaismurteiden erikoisuus on, että alueella on monia muualla Suomessa tuntemattomia verbejä, tarkemmin sanoen verbijohdoksia.  Esimerkiksi yleiskielen ’ahnehtii’ on näissä murteissa muodossa ahnettu, ’kadehtii’ on kaðettu, ’murehtii’ on murhettu, ’märehtii’ on märhetty ja ’tervehtii’ on tervettä.

Yleiskielen ja muiden kuin lounaisten murteiden -ehtii-verbinloppu näkyisi siis lounaismurteissa muuttuneen yleensä muotoon -ettu/etty. Vai onko lounainen murreasu alkuperäinen ja tuottanut yleiskielisen asun? Tähän kysymykseen en ota tässä kantaa.

Tuntematon verbinjohdin

Katsotaanpa sen sijaan suomessa, lounaismurteiden ulkopuolisissa murteissa ja virossakin tavallista verbinjohdinta -ne, jonka avulla on mahdollista synnyttää monesta adjektiivista verbi. Esimerkiksi oikea-sanasta saadaan oikenee-verbi, turpea-sanasta turpenee ja pimeä-sanasta pimenee.

Lounaismurteissa ei asia ole näin. Niissä ei edes tunneta tuollaista -ne-johdinta.  Mainittuja verbejä merkitykseltään vastaavat lounaismurteiden verbit ovatkin oikkentu, turppentu, pimenty, joissa voi vartalon konsonantti olla määräehdoin kahdentunut eli geminoitunut.  Johtimen -ne vastine onkin -ntu/nty.  Näitä ntu/nty-loppuisia johdosverbejä on kymmenittäin (selkkenty, samentu, leventy, möyhenty, rohkentu, leppenty), osalla niistä on kantasanana verbi (kulkkentu, pessenty, laskentu, kualentu, tulentu, tuulentu).

Likaantumisverbit

Kolmanneksi voidaan havaita lounaismurteille hyvin luonteenomaiset ”likaantumisverbit”, jotka tarkoittavat subjektin tahriintumista jollain likaavalla aineella.  Niitä voi jopa itse kukin murretta tunteva muodostaa vapaasti itse: ’tulee kuraiseksi’ on kurastu, ’tulee veriseksi’ on veristy, ’tulee sontaiseksi’ on sontastu, ’tahriintuu jauhoilla’ on jaohostu, ’tahriintuu voilla’ on voistu jne.  Näissä lounaismurteisissa verbeissä on siis johtimena stu/sty ja kantavartalossa aina vahva aste (kuten sontastu, likastu).

Tarkalleen sama verbityyppi löytyy virostakin; esimerkkejä ovat ligastub, nõgistub ja limastub.  Lounaismurteiden edustus onkin uskoakseni kotoisin Virosta. Sieltä on aikoinaan tullut paljon muuttajia Varsinais-Suomeen, ja lounaismurteet ovat muutenkin saaneet virolaisia vaikutteita.

Suomen yleiskieli ei oikein tunne likaantumisverbejä. Ainoa Nykysuomen sanakirjasta löytyvä on kurastua.


Jussi Pahikkala

Kirjoittaja on entinen matemaatikko ja nykyinen suomen kielen tutkija.


Lue lisää lounaismurteiden translatiivisista verbityypeistä Virittäjästä 1/2020. Kirjoitus on Virittäjän tilaajille vapaasti saatavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.

Tulosta

Jätä kommentti

avatar