Kuinka nollalle annetaan ohjeita?

Loskainen kevättalven päivä maaliskuussa 2009. Olin juuri valmistunut maisteriksi ja pohdin sopivaa aihetta väitöskirjatyölle. Istuin Kotuksen silloisissa tiloissa Kaisaniemen puiston laidalla ja katselin videoituja Kelan asiointitilanteita – yksi mahdollinen väitöstutkimuksen aineisto. Eräs rakenne Kelan virkailijoiden puheessa kiinnitti huomioni kerran, sitten toisen ja kolmannenkin kerran. Hetkinen?

Eli voi ihan ton vapaamuotosen lakkautuksen tehdä siitä yksinhuoltajakorotuksesta

Nollapersoona? Virkailija antoi selvästi ohjeen tietylle asiakkaalle, mutta miksi se ilmaistiin niin sanotussa nollapersoonassa eikä 2. persoonassa (sä voit tehdä ihan ton vapaamuotosen lakkautuksen)?

Nollapersoonarakenteessa on yksikön 3. persoonan muotoinen verbi mutta ei subjektia. Sillä ilmaistaan usein yleispäteviä asiaintiloja: Täällä jäätyy ilman takkia. Jos myöhästyi, jäi ilman ruokaa.

Olin tehnyt asiakaspalvelutöitä itsekin opiskelun ohella ja pannut merkille, että jotkut kollegat puhuttelivat asiakkaita nollapersoonassa silloin, jos eivät olleet varmoja siitä, olisiko parempi sinutella vai teititellä. Edellä kuvaamassani Kelan tilanteissa ei mielestäni kuitenkaan ollut kyse tästä. Asiakas ja virkailija olivat keskenään suunnilleen samanikäisiä, nuorehkoja naisia, ja virkailija sinutteli asiakasta ja puhui muutenkin melko epämuodollisesti. Taustalla täytyi olla jotain muuta. Rakenne toistui muillakin virkailijoilla, erilaisten ja eri-ikäisten asiakkaiden kanssa.

Elikkä sitte tämä korvaushakemus pitäs vielä täyttää

Muutama vuosi kului. Aloin tehdä väitöskirjaa Kela-aineistosta ja perehdyin siihen tarkemmin. Aluksi tarkoitukseni oli tutkia siitä erilaisia äänne- ja muotopiirteitä. Nollapersoona ei kuitenkaan jättänyt rauhaan. Päädyin tutkimaan lopulta direktiivejä eli virkailijoiden asiakkaille esittämiä ohjeita, neuvoja ja pyyntöjä (esim. sanopa sun henkilötunnus). Niistä iso osa oli nollapersoonamuotoisia.

Jos on tyytymätön siihen päätöksen, sit pitää hakea sitä muutosta

Pikkuhiljaa nollapersoonan arvoitus alkoi ratketa. Havaitsin, että sitä käytettiin aineistossa usein silloin, kun korostettiin, ettei ohje koske ainoastaan kyseistä asiakasta vaan kaikkia muitakin samassa tilanteessa olevia: jos on tyytymätön siihen päätökseen, sit pitää hakea sitä muutosta. Muitakin tyypillisiä käyttötilanteita löytyi, kuten asiakkaan ja virkailijan erilinjaisuus siitä, miten toiminnan tulisi edetä.

Kuten alun vuosiluvusta voi huomata, matka ensimmäisestä ideasta tutkimuksen valmistumiseen voi olla pitkä. Se ei välttämättä pääty edes tutkimuksen julkaisuun. Bongailen yhä nollapersoonalauseita erilaisista puhetilanteista ja teksteistä.


Anu Rouhikoski

Kirjoittaja on suomen kielen väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. 


Lue lisää nollapersoonasta Kelan virkailijoiden direktiiviessä Virittäjästä 3/20.  Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.

Tulosta

Jätä kommentti

avatar