Digiaika on mullistanut tutkijoiden työn alalla kuin alalla. Vanhan kirjasuomen tutkijan työn kannalta erityisesti aineistojen saatavuus erilaisten digitointihankkeiden myötä on parantunut. Aiemmin työn edellytyksenä olivat matkat arkistoihin ja kirjastoihin, mutta nykytutkija voi tehdä työtä yhä useammin vaikka kotisohvallaan.
Tutkijan maailma
Vanhan kirjasuomen kaudeksi kutsutaan kielentutkimuksessa ajanjaksoa, joka alkaa keskiajan jälkeen uuden ajan alussa. Suomessa keskiaika päättyi 1500-luvun ensimmäisellä puoliskolla, ja usein rajakohtana pidetään vuotta 1523, jolloin kuningas Kustaa Vaasa nousi valtaan. Reformaation eli uskonpuhdistuksen myötä alettiin toden teolla kirjoittaa ja julkaista suomenkielisiä tekstejä Mikael Agricolan Abckiriasta (1543) ja suurin piirtein samanikäisistä käsikirjoituksista alkaen. Vanhan kirjasuomen kauden katsotaan päättyvän 1800-luvun alussa. Käytännössä vanhan kirjasuomen tutkijat tutkivat siis Ruotsin vallan aikaisia suomenkielisiä painettuja kirjoja ja painamattomia käsikirjoituksia.
Tutkija saa työssään ylittää myös aikakausi- ja kielirajoja, mikäli hän vertailun vuoksi tutkii vaikkapa keskiaikaisia ruotsinkielisiä tekstejä. Suomeakin on kirjoitettu vähän jo keskiajalla. Tiedetään, että pappien on pitänyt jumalanpalveluksissa lukea joitakin osia, esimerkiksi Isä meidän -rukous, kansankielellä. Varmasti papeilla on ollut kirjoitettuna näitä tekstejä muistiin, jotta ne tulisi luettua aina samalla tavalla. Keskiaikaisia suomenkielisiä alkuperäislähteitä ei ikävä kyllä ole säilynyt.
Pääsy aineistojen pariin
Vanhoja aineistoja on monessa formaatissa. On tietysti arvokkaat alkuperäisaineistot, joista osasta on julkaistu näköispainoksia ja tekstieditioita. Uusinta uutta ovat alkuperäisaineistoista tehdyt korkeatasoiset digitaaliset jäljennökset, jotka ovat monesti avoimesti saatavilla. Paljon aineistoa on koottu myös sähköisiin korpuksiin eli tekstimuotoisiin aineistotietokantoihin ja Vanhan kirjasuomen sanakirjaan.
Lisäksi vanhoja tutkimusartikkeleita on skannattu ja ladattu verkkoon. Näin on toimittu esimerkiksi Virittäjä-lehdessä, mikä osaltaan on helpottanut tutkijan työtä. Digitointihankkeita on viime aikoina ollut eri maissa, joten suomalainen tutkija pääsee aiempaa helpommin käsiksi myös ulkomaisiin aineistoihin.
Edellä kerrotun ansiosta tutkija voi tehdä mukavasti kotioloissa yllättäviä ja kiinnostavia löytöjä erilaisiin tietokantoihin tai vaikkapa Googleen tekemillään hauilla. Tällä tavalla olen itsekin löytänyt esimerkiksi Bertil Ejderin kirjoituksen keskiaikaisista ruotsalaisista rukousteksteistä, jotka osoittautuivat odottamattoman mielenkiintoisiksi. Asia on tärkeä myös ekologisuuden näkökulmasta, sillä digitalisaation myötä lentolippujen tarve vähenee. Pandemian aikana tutkimusmatkailu on toki ollut jäissä muutenkin, mikä on korostanut sähköisten aineistojen merkitystä entisestään.
Harri Uusitalo
Kirjoittaja on keskiaikaan hurahtanut vanhan kirjasuomen tutkija Turun yliopistosta.
Lue lisää keskiaikaisesta Isä Meidän -rukouksesta Virittäjästä 4/20. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
