Tunteet ja suhteet selittävät historiaa

Kylmä sota, kauhun tasapaino, kommunismi ja rautaesirippu. Nuo sanat toistuvat lukiolaisten esseissä, joissa pohditaan, kuka aloitti kylmän sodan. Historian käsitteet ovat omanlaisiaan: ne ovat usein vertauskuvallisia, poliittisia ja sisältävät merkityksiä aikakausien luonteesta. Käsitteiden lisäksi myös se, miten esseeteksteissä ilmaistaan toimintaa, kertoo jotain historian tiedonalan luonteesta.

Olen analysoinut lukiolaisten historian esseistä sitä, miten niissä puhutaan menneisyyden tapahtumista. Kuka tai mikä ilmaistaan tapahtumia aikaan saavaksi toimijaksi? Millaisesta toiminnasta esseissä puhutaan? Kielelliset valinnat vaikuttavat siihen, millaisena historian tapahtumat näyttäytyvät.

Valtioillakin on tunteet

Seuraavat kolme esimerkkiä ovat kaikki tyypillisiä esseissä, mutta ne kertovat historian tapahtumista hieman eri tavoilla:

  1. Churchill ei niinkään ollut huolissaan sosialismin leviämisestä Itä-Euroopassa.
  2. Neuvostoliitto sekä USA eivät luottaneet toisiinsa.
  3. Yksi kylmän sodan kehittymisen syistä oli myös Yhdysvaltojen pelko kommunistisen aatteen leviämisestä.

Esimerkit kuvaavat ja selittävät historian tapahtumia. Ensimmäisessä toimijana on historian henkilö, Churchill, ja toisessa toimii kaksi valtiota, Neuvostoliitto ja USA. Kuvattu toiminta taas on jotain mielensisäistä – nimittäin tuntemista. Kolmannessa esimerkissä ei puhuta laisinkaan toiminnasta vaan asioiden välisistä suhteista: yksi sodan syistä oli pelko.

Mutta hetkinen: kyllähän myös kolmannessa esimerkissä kuvataan toimintaa! Siellä ovat sanat kehittyminen, leviäminen ja pelko. Joku siis kehittyy, leviää ja pelkää.

Kolmannessa esimerkissä toiminta esitetään kuitenkin verbien sijaan substantiiveina eli asioina. Tässäkin esimerkissä puhutaan myös tunteista, Yhdysvaltojen pelosta, mutta kun se ilmaistaan substantiivilla, se voidaan suhteuttaa johonkin. Näin tullaan esittäneeksi selitys tapahtumien kululle.

Kielen piirteet riippuvat kontekstista

Antamani esimerkit kertovat historian kielestä: se on usein – etenkin tällaisissa poliittisissa aiheissa – varsin abstraktia. Kylmä sota ei selkeästi ala, vaan se kehittyy. Kehittymisen syynä taas on pelko ja pelon kohteena ideologisen ja poliittisen aatteen, kommunismin, leviäminen.

Esseissä puhutaan siis hyvin vähän konkreettisesta toiminnasta. Silloinkin, kun toimijana ovat Churchillin kaltaisesti ihmiset tai heidän edustamansa valtiot (esim. USA ja Neuvostoliitto), kuvattu toiminta on puheita, tunteita ja muita hankalasti mitattavia ja osittain myös tulkinnallisia asioita.

Mitä väliä tällä kaikella on? Esseissä toimintaa ilmaistaan tietyllä tavalla osittain tehtävänannon takia. Kieli on omanlaistaan myös siksi, että kirjoittajat ovat lukio-opiskelijoita. Ja osittain kyse on siitä, millainen historia on tieteenalana. Historiatieto on usein tulkinnanvaraista ja pyrkii rakentamaan uskottavia selityksiä sille, miksi ihmiset ovat toimineet menneisyydessä tietyllä tavalla. Historian luonne on hyvä tiedostaa, jotta sitä voi ymmärtää ja jotta siitä voi kirjoittaa oppiaineen ja kulloisenkin tehtävänannon vaatimalla tavalla.


Hilkka Paldanius

Hilkka Paldanius on suomen kielen väitöstutkija Jyväskylän yliopistossa. Hänen intohimonaan ovat asiatekstit, joissa selitetään, analysoidaan ja argumentoidaan ­– eli pyritään ymmärtämään maailmaa. Erityisesti häntä kiinnostaa se, miten asioita selitetään eri tiedonaloilla ja miten erot tiedonalojen välillä näkyvät kielessä ja teksteissä.


Lue lisää historiallisen toimijuuden rakentumisesta esseevastauksissa Virittäjästä 1/18.  Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.

Tulosta

Jätä kommentti

avatar