Sijoilla, kuten muillakin kielen elementeillä, on nimityksensä, termi. Termit ja niiden kehitys heijastelevat kahta ilmiötä kielten tutkimuksen historiassa. Ensinäkin käytetyt termit antavat viitteitä siitä, minkälaista yleisöä, kotimaista vai kansainvälistä, kulloinkin puhutellaan. Toiseksi se, mitä nimityksiä sijoista käytetään, heijastaa tutkijan analyysia sijan merkityksestä. Sijan nimitykseksi valitaan sellainen latinankielinen termi, joka lähinnä vastaa sijan merkitystä.
Sijatermit heijastavat kansainvälisyyttä
Kun tarkastelee jonkin länsimaissa puhutun kielen kielioppia, huomaa pian, että kielen eri yksiköiden nimet vilisevät latinaan viittaavia muotoiluja. Myös uralilaisten kielten kieliopeissa käytetyt latinankieliset sijatermit pohjautuvat länsimaisessa kielioppitraditiossa käytettyihin sijatermeihin, jotka edelleen palautuvat myöhäisantiikissa kirjoitettuihin latinan kielioppeihin.
Varhaisimpien uralilaisten kielten, samoin kuin muidenkin eurooppalaisten kielten kielioppien koko kielen kuvaus perustui myöhäisantiikista peräisin oleville kieliopeille, ja latinankielinen terminologiaa käytettiin, koska kieliopit olivat latinaksi. Myöhemmin kieliä ruvettiin kuvaamaan niiden omista lähtökohdista, ja latina jäi kielioppien kirjoituskielenä syrjään. Sen sijaan terminologia jäi kuitenkin latinankieliseksi.
Uralilaisten kielten kuvausten sijaterminologiaa tarkastelemalla voi havaita, kuinka latinankielinen terminologia levisi myös aiemmin kuvaamattomien kielten kielioppeihin. 1800-luvulla suurin osa uralilaisista kielistä kuului tähän ryhmään eli niille kirjoitettiin ensimmäisiä kielioppeja. Uralistiikka vastaanotti siis kansainvälisiä vaikutteita.
Terminologian kielen valinta osoittaa, että erityisesti 1800-luvulla uralistiikka oli kansainvälistä, ja kielten kuvaukset oli tarkoitettu kansainväliselle yleisölle. Tämän voi havaita esimerkiksi siitä, että Elias Lönnrot ja August Ahlqvist käyttivät suomea käsitellessään suomen sijoja, Lönnrot muun muassa käyttää nykyisin inessiiviksi ja illatiiviksi kutsutuista sijoista eräässä kirjoituksessaan nimityksiä asunta ja yhdyntä. Muiden uralilaisten kielten kuvauksissaan he käyttävät kuitenkin latinankielisiä termejä, esimerkiksi Lönnrot käyttää vepsän kuvauksessaan suomen inessiiviä ja illatiivia vastaavista vepsän sijoista nimityksiä inessiivi ja illatiivi.
Sijatermit heijastavat sijasysteemin analyysia
Alkuperäiset latinalaiset sijatermit kuvaavat latinan kielen kategorioita. Esimerkiksi dativus ilmaisee vastaanottajaa, ja tämä heijastuu termissä (lat. dare ’antaa’).
Varhaisimmissa eurooppalaisten kielten kieliopeissa, mukaan lukien esimerkiksi suomen ja viron kieliopit, näillä termeillä nimettiin kunkin kielen sitä sijaa, joka vastasi parhaiten latinan vastaavaa sijaa.
Kun uralilaisten kielten analyysi kehittyi, samaa nimeämisen mallia, eli sitä, että latinankielinen nimitys kuvaa sijan käyttöä latinaksi, sovellettiin myös uusiin kategorioihin, esimerkiksi inessiivi ilmaisee sisällä olemista, ja termi on muodostettu latinan sanoista in ’sisällä, sisälle’ ja esse ’olla (olemassa)’.
Kielenkuvausten kirjoittajien analyysi kunkin sijan merkityksestä tulee näkyväksi, kun tarkastellaan sijanimityksiä. Samoin analyysin muutoksia eri aikoina voidaan havainnoida termien muutoksista. Tämä tarkoittaa sitä, että jos tutkija on esimerkiksi nimennyt sijan ablatiiviksi (ab < auferō ’ottaa pois’ + adjektiivijohdin -īvus, kirjaimellisesti ’poisottava’), hänen analyysinsa mukaan sija ilmaisee jonkin asian päältä tai läheltä poistumista. Jos taas myöhemmin sijaa ruvetaan nimittämään partitiiviksi (partīre ’jakaa’ + adjektiivijohdin -īvus, kirjaimellisesti ’jakava’), tutkijan analyysi on muuttunut niin, että hän ajattelee sijan ilmaisevan osaa jostakin kokonaisuudesta.
Kaiken kaikkiaan (sija)terminologian kehitys luo kuvaa uralistiikan kehityksestä ja vaikutteista eri aikoina. Sitä tarkastelemalla havaitsee hyvin, että uralistiikka, mukaan lukien suomen tutkimus, ei ole kehittynyt tyhjiössä.
Riku Erkkilä
Kirjoittaja on uralistiikan väitöskirjatutkija Ludwig-Maximilians-Universität Münchenissä ja Helsingin yliopistossa.
Lue lisää uralistiikan sijatermeistä Virittäjästä 4/2023. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
