Kurkistus 1500-luvun käsikirjoitusten kummallisiin merkkeihin

Viivoja, koukeroita, ristejä, apiloita ja käsiä – vanhimpien suomenkielisten käsikirjoitusten lukeminen on sukellus kirjoitusmerkkien maailmaan. Monet merkintätavat juontuvat keskiajan latinan kautta antiikista. Vaikutteita saatiin niin toisista käsikirjoituksista kuin painotuotteistakin.

Kun ensimmäisiä suomenkielisiä tekstejä kirjoitettiin, omaksuttiin kirjoitusmerkit ja niiden ohella joukko lyhentämiskäytänteitä ja merkintätapoja latinalaista kirjoitustapaa käyttäviltä eurooppalaisilta. Vanhimmat säilyneet, 1500-luvun puolivälin tienoille ajoitetut suomenkieliset tekstit tarjoavat mielenkiintoisen tutkimusalan toisaalta keskiaikaisen käsikirjoituskulttuurin, toisaalta uuden ajan kirjapainokulttuurin välissä.

Kirjainmerkkejä, lyhenteitä ja symboleja

Olen tarkastellut käsikirjoituksista Westhin koodeksia ja Uppsalan käsikirjaa sekä muutamia muita uskonnollisia tekstejä ja niiden kirjoituskonventioita. Kirjainmerkkien ja lyhenteiden lisäksi niissä esiintyy myös erilaisia symboleja ja kuvioita.

Usein varsinaisina lyhenteinä pidetään sellaisia merkintöjä, joissa jostakin sanasta osa kirjaimista on poistettu ja mahdollisesti korvattu jollakin lyhennemerkillä. Monet symbolit ovat lyhentämisen kannalta eräänlaisia rajatapauksia. Kaikissa niistä ei ole ollenkaan kirjainmerkkejä, mutta niillä korvataan sanallisia ilmauksia.

Risti rintaan, merkki marginaaliin

Käsikirjoituksissa yleinen symboli on risti. Sitä käytetään ainakin kahdessa eri merkityksessä. Toisaalta tekstin siinä kohdassa, jossa risti on, kuuluu tehdä ristinmerkki. Näin sitä on käytetty yllä olevassa kuvassa. Toisaalta ristiä käytetään marginaalimerkkinä, jolloin tekstiin lisätyn merkin kohdalla voi käyttää marginaalin ristillä merkittyä sanaa.

Marginaalimerkkinä risti esiintyy etenkin useissa kirkkokäsikirjateksteissä, joissa se osoittaa, että veli-sanan tilalle voi vaihtaa sisar-sanan, mikäli puhuteltava on naispuolinen henkilö. Aina vaihtoehtoista sanaa ei ole erikseen mainittu. Westhin koodeksissa on marginaalin puolen merkintä jätetty usein pois. Marginaalimerkkinä voi esiintyä myös esimerkiksi apilanlehti.

Yksi marginaaleissa esiintyvä symboli on manicula eli piirros, jossa on sormella osoittava käsi. Maniculaa käytettiin osoittamassa tärkeinä pidettyjä kohtia. Näin on esimerkiksi yllä olevan kuvan vasemmassa alareunassa, jossa sormi osoittaa naisten kirkottamiseen liittyvää kohtaa.

Vaikutteita molempiin suuntiin

Esittelemiäni symboleita voi tavata myös joissakin painetuissa kirjoissa. Vanhimpia suomenkielisiä säilyneitä tekstejä kirjoitettaessa muualla Euroopassa painettiin jo kirjoja, ja Mikael Agricolan teosten myötä suomeakin pääsi 1540-luvulta alkaen lukemaan painettuna. Vaikutteet kulkivat väistämättä molempiin suuntiin. Painotuotteisiin lainattiin käsikirjoituksista ja käsikirjoituksiin painotuotteista.


Maria Lehtonen

Kirjoittaja on käsikirjoituksista kiinnostunut suomen kielen jatko-opiskelija ja Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimittaja.


Lue lisää vanhimpien säilyneiden suomenkielisten käsikirjoitusten lyhentämiskäytänteistä Virittäjästä 2/2019.

Tulosta

Jätä kommentti

avatar