Lukiosta ei selviä kunnialla ilman aineistojen pohjalta kirjoittamisen taitoa. Historian esseiden analyysi herätti minut pohtimaan aineistopohjaisen kirjoittamisen haasteita. Moni opettaja tunnistanee vastaukset, joissa pohjatekstiä osataan kopioida osaksi omaa tekstiä, mutta tulkinta jää vähäiseksi. Artikkelissani analysoin lukiolaisten kylmää sotaa käsittelevistä esseistä historiallisten dokumenttien esittämistapoja.
Historian opetuksen yhtenä tavoitteena on kehittää opiskelijoiden taitoja tulkita ja arvioida menneisyyden tapahtumia. Kyvyt karttuvat erityisesti aineistopohjaisten kirjoitustehtävien avulla, ja niinpä oppiaineessa tarvitaan monenlaisia lähteisiin viittaamisen sekä lähteiden selostamisen ja tulkinnan taitoja.
Ensiaskel aineiston tulkinnassa on analysoitavana olevan tekstin istuttaminen osaksi omaa kirjoitusta. Sen voi tehdä monella tapaa. Jo pelkkä lähteen sisällön selostaminen voi kuitenkin olla opiskelijalle haastavaa. On myös mahdollista, ettei opiskelija tiedä, mitä tulkitseva kirjoittaminen tai omin sanoin esittäminen tarkoittaa.
Pilakuvasta tekstiksi
Yksi analysoimaani tehtävänantoon kuuluvista dokumenteista on brittiläinen pilakuva Trumanista ja Stalinista vuodelta 1947. Aineistoa analysoidessani huomasin, että kuvadokumenttia hyödynnetään tekstidokumenteista poikkeavalla tavalla. Syy on tavallaan ilmeinen: pilakuvan sisältöä ei voi esittää alkuperäistekstiä muunnellen silloin, kun viestintäkanava muuttuu kuvasta kirjoitukseksi.
Seuraavista kahdesta esimerkistä ensimmäinen on selostava, jälkimmäinen tulkitsevampi:
Kuvassa näytetään, kuinka Stalin ottaa väkisin ”asiakkaita kyytiin”.
Esimerkiksi dokumentti kaksi kuvaa englantilaisen E. H. Shepardin 1947 Punch-lehdessä julkaistulla pilapiirroksella Balkkanin tilannetta, mistä suurvallat hakevat leiriinsä liittolaisia.
Ensimmäisessä esimerkissä kuvaillaan, mitä pilakuvassa tapahtuu ja millä tavoin Stalin siinä esitetään. Tätä voi pitää ensiaskeleena kuvan tulkitsemissa.
Jälkimmäisessä esimerkissä dokumentin sisältö sanoitetaan siten, että samalla dokumentti asetetaan historialliseen kontekstiinsa. Dokumenteissa ei nimittäin puhuta Balkanista, suurvalloista eikä liittolaisuuksista.
Kirjoittajalla täytyy siis olla tehtävänannon käsittelemästä historian tapahtumasta tietoa, jotta hän kykenisi tulkitsemaan kuvan (tai minkään muunkaan dokumentin) sanomaa.
Kontekstitieto tulkitsevan esityksen valttina
Lähteiden lukemisessa on aina ensisijaista asettaa teksti kontekstiinsa ja miettiä, kuka sen on kirjoittanut, kenelle ja mitä tarkoitusta varten. Historiassa nämä peruskysymykset täytyisi kuitenkin sitoa myös historialliseen kontekstiin.
Ja tätä on syytä korostaa: historian oppiaineessa lähteistä etsitään menneisyyden tapahtumille syitä, seurauksia, selityksiä ja vaihtoehtoisia tulkintoja. Tulkitseva aineistonanalyysi ei synny pelkän aineiston tarjoaman tiedon pohjalta, vaan tarvitaan kykyä yhdistää lukemansa opiskeltuun asiaan ja laajempiin aihekokonaisuuksiin.
Aineistoa selostava kirjoittaja ei muuntele pohjatekstiä vaan poimii siitä sisältöjä omaan tekstiinsä lähes sanasta sanaan. Tulkitseva kirjoittaja sen sijaan ei ainoastaan ”selosta omin sanoin” aineiston sisältöä vaan ujuttaa tekstiin päätelmiä historian tapahtumista.
Hilkka Paldanius
Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkija. Hänen intohimonaan ovat asiatekstit, joissa selitetään, analysoidaan ja argumentoidaan – eli yritetään ymmärtää maailmaa.
Lue lisää aineistojen esittämisestä lukiolaisten historian esseissä Virittäjästä 3/19. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
