”Ja minä voitin ja sain ison trophyn vuodeksi” kertoo Suomesta Kanadaan 1950-luvulla muuttanut Miina sisarenpojalleen puhelimessa. Miina tekee puheenvuorossa koodinvaihdon eli vaihtaa hetkeksi kieltä suomesta englantiin. Tässä kirjoituksessa kerromme tutkimuksesta, jossa tarkastelemme Miinan koodinvaihtoja erityisesti niiden prosodian kannalta. Prosodialla tarkoitetaan sellaisia puheen piirteitä kuin sävelkulkua, intensiteettiä, painotusta, puhenopeutta, rytmiä, tauotusta ja äänenlaatua.
Tutkimuksen taustaa
Tutkimuksen aineistona on puhelinkeskustelu, jossa Miinaksi nimeämämme 86-vuotias ulkosuomalainen juttelee Suomessa asuvan siskonpoikansa kanssa. Kummankin puhelinkeskusteluun osallistuvan henkilön äidinkieli on suomi, mutta hetkittäin Miinan puheessa esiintyy englanninkielisiä sanoja ja pidempiäkin puhekatkelmia. Jotkin sanat ovat pitäneet alkuperäisen englanninkielisen muotonsa (esim. mall, ’kauppakeskus’), toiset taas on suomalaistettu (esim. vinkittää ‘iskeä silmää’ ja panna teippiin ‘nauhoittaa’).
Koodinvaihto ja sävelkulun nousu
Useimmiten Miinan tekemiin koodinvaihtoihin liittyy sävelkorkeuden ja intensiteetin nousu. Tyypillisiä koodinvaihtotapauksia, joissa sävelkorkeus ja intensiteetti nousevat, ovat toisesta kielestä lainatut sisällön kannalta olennaiset avainsanat (esim. sana frätsöö, ’murtuma’, lausumassa ”oli niinkun frätsöö”) sekä toisen puheen referointi (esim. Miinan kuvaus siitä, mitä lääkäri on hänelle sanonut: ”my gosh my gosh have you been doctor before”).
Lainasanoissa nousun avulla haetaan tyypillisesti vastaanottajalta reaktiota sanoihin, joiden tunnistamisessa voi olettaa olevan ongelmia. Referoinnissa sen sijaan prosodiset muutokset värittävät kerrontaa ja tuovat esiin tilanteessa mukana oleviin henkilöihin liittyvän “toisen äänen”.
Referointitapauksissa sävelkulun ja intensiteetin nousuun voi liittyä myös värittynyt äänenlaatu. Molemmissa tapauksissa koodinvaihdon prosodinen kohosteisuus kutsuu vastaanottajaa terästämään huomiotaan kyseisten sanojen tai ilmausten kohdalla.
Koodinvaihto ja sävelkulun lasku
Miinan puheessa esiintyy myös jonkin verran koodinvaihtoilmausten lausumista ympäristöä matalammalta sävelkorkeudelta ja hiljaisemmalla äänellä. Tällöin koodinvaihdot ovat tyypillisesti pikemminkin vuorovaikutusta jäsentäviä ilmauksia kuin kertomuksen kannalta olennaisia sisältösanoja. Analyysimme perusteella niiden esitystapa kertoo siitä, että puhe on suunnattu enemmän puhujalle itselleen kuin vastaanottajalle.
Niin sävelkulun vaihtelulla kuin muilla prosodian keinoilla puhuja voi siis säädellä tarvittavaa vastaanottajuuden astetta ja merkitä käytössä olevien kielten suhdetta toisiinsa.
Mari Wiklund ja Salla Kurhila
Mari Wiklund on ranskalaisen filologian yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa, mutta hän työskentelee vuosina 2020–2023 yliopistotutkijana Maija Lehtosen rahaston rahoituksella.
Salla Kurhila on vuorovaikutuslingvistiikan professori Helsingin yliopistossa.
Lue lisää koodinvaihdon prosodiasta Virittäjästä 2/21. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
