Sanojen merkitysten avaamista selittämällä tapahtuu keskusteluissa päivittäin. Kun selitämme sanoja, saavutamme yhteisen ymmärryksen siitä, mistä keskustelemme. Mutta miten suomen kielen sanoja selitetään silloin, kun tilanteen osallistujien yhteiset kielelliset resurssit ovat kaiken kaikkiaan vähäiset?
Miten selittäisit sanan vesipullo sellaiselle, joka osaa suomea vasta vähän? Entä silloin, jos suomi olisi sinun ja tämän toisen henkilön ainoa yhteinen kieli, eli sanan merkitys tulisi selvittää Alias-pelin tavoin ilman muiden kielten apua? Miten tilanne ja fyysinen ympäristö vaikuttaisivat selitykseen: olisiko selitys samanlainen kaupassa juomaosastolla kuin kotona olohuoneessa Alias-peliä pelattaessa?
Yksi oiva selittämiseen käytettävä resurssi on keho ja sen mahdollistamat eleet, asennot ja liikkeet, ilmeet, katse ja puheen sävelkulku. Samoin fyysinen ympäristö tarjoaa välineitä sanojen merkitysten avaamiseen. Näitä keinoja hyödynnetään paitsi sanojen selittämiseen myös yleisemminkin kielenkäyttöön ja -oppimiseen.
Kielitaito on multimodaalista toimintaa
Perinteisesti on ajateltu, että kieli on sanoja ja rakenteita. Kieli ja kielenkäyttö ovat kuitenkin ennen kaikkea toimintaa, joka tapahtuu tilanteisesti vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Näin ollen kielenkäyttö myös aina kytkeytyy kunkin tilanteen kehollisiin ja materiaalisiin resursseihin.
Luokkahuoneessa nämä materiaaliset resurssit ovat vielä nykyäänkin usein niukat – lähinnä kynä, kumi, vihko ja taulu. Ruokakauppa taas on täynnä tavaraa eli ”rikas” materiaalinen ympäristö. Keholliset resurssit puolestaan ovat samat ympäristöstä riippumatta: oma kehomme on kaikkialla mukanamme kulkeva resurssi.
Kehollisuus ja materiaalisuus ovat siis aina kielenkäytössämme läsnä. Siksi myös kielitaito tulisi nähdä laajemmin kuin pelkkinä sanoina ja rakenteina. Etevää kielenkäyttöä on se, että saavuttaa keskustelukumppanin kanssa riittävän yhteisymmärryksen. Tähän tarvitaan sanaston ja rakenteiden sujuvan käytön lisäksi ”pelisilmää”, eli aivan niin kuin Alias-pelissäkin kykyä arvioida, mitkä ovat kussakin tilanteessa minulle ja keskusteluparilleni yhteisiä resursseja.
Selittämisen tilanteisuus
Todennäköisesti selittäisit sanan vesipullo siis eri tilanteissa, eri ympäristöissä ja eri keskustelukumppaneiden kanssa eri tavoin. Ruokakaupassa turvautuisit ehkä keskustelukumppanista riippumatta osoittavaan eleeseen vesipulloa kohti. Näin kielellisten resurssien käyttö jäisi vähäiseksi. Alias-pelissä taas käyttäisit todennäköisesti enemmän kehollisia keinoja, jos yhteisiä kielellisiä resursseja parin kanssa olisi (vielä) vähän.
Laura Eilola
Kirjoittaja on väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa. Hän on kiinnostunut kiel(t)en käytöstä ja oppimisesta vuorovaikutuksessa.
Lue lisää kielen oppitunnin kehollisista ja materiaalisista sananselitysjaksoista Virittäjästä 2/20. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
