Kielentutkija testaa: miten puhumme tilasta?

Onko junan viimeinen vaunu ensimmäisen takana, perässä vai jäljessä? Onko bussin etuosassa istuva ihminen takaosassa istuvan edessä vai edellä? Testasimme, miten suomen kielen puhujien intuitiot kohtaavat silloin, kun puheenaiheena ovat tilaan liittyvät suhteet.

Selkä edellä menosuuntaan

Kuvittele tilanne, jossa olet osallistumassa juoksukilpailuun. Kyseessä ei kuitenkaan ole aivan tavallinen kilpailu, vaan tässä kilpailussa juostaan takaperin. Jos johdat kilpailua, oletko kilpailussa toisena olevan edellä vai edessä? Suomen äidinkielisille puhujille toteuttamamme kyselytutkimuksen mukaan olet todennäköisesti edellä.

Sanojen edellä ja edessä ero piilee siinä, että edellä kuvaa liikesuunnan mukaista järjestystä, edessä taas ilmaisee sijaintia luontaisella etupuolella, kuten ihmisen kasvopuolella. Näin ollen toisen edellä juokseva on kilpailussa kulkusuuntaan nähden toista pidemmällä – liikkui hän sitten etu- tai takaperin. Sen sijaan kilpailua johtava juoksija ei takaperin liikuttaessa varsinaisesti kulje toisena olevan edessä vaan oikeastaan tämän selkäpuolella eli takana.

Intuitiot kohtaavat – tai sitten eivät

Suomen kielen puhujina meillä kaikilla on oma intuitiomme siitä, miten kieltä voi ja ei voi käyttää. Usein intuitiomme kohtaavat – ovathan luonnolliset kielet syntyneet ja kehittyneet ihmisyhteisöissä järjestelmiksi, joiden avulla samaa kieltä puhuvat voivat kommunikoida keskenään.

Yksilöiden välillä voi kuitenkin olla vaihtelua sen suhteen, millaisia kielellisiä ilmauksia pidetään luontevina tai tiettyihin tilanteiseen sopivina. Tämän huomasimme, kun pyysimme vastaajiamme arvioimaan, kuinka hyvin heille annetut ilmaukset sopivat kuvaamaan erilaisia tilanteita. Voiko esimerkiksi junan viimeisen vaunun sanoa olevan junan jäljessä? Entä onko jonossa ensimmäisenä oleva henkilö jonon edellä?

Kyselytutkimuksemme mukaan vastaus ensimmäiseen kysymykseen on melko yksimielisesti ”ei voi”. Toinen kysymys taas tuotti vastauksia koko arviointiskaalan edestä: vaikka vastaajien enemmistö piti ilmausta täysin tai jokseenkin epäsopivana tilanteeseen, oli ilmaus joidenkin vastaajien mielestä kuitenkin tilanteeseen täysin sopiva. Kielelliset intuitiomme eivät siis selvästikään aina kohtaa.

Työnjakoa ja tendenssejä

Vastaajien erimielisyydestä huolimatta tutkimuksemme paljastaa yleisiä tendenssejä siitä, miten tilaan liittyvistä suhteista puhutaan ja mikä on tällaisia suhteita ilmaisevien sanojen työnjako. Esimerkiksi antonyymit edessä ja takana eivät vastaajien mukaan sovi aina kuvaamaan samanlaisia tilanteita: jonon alkupäässä oleva kyllä on jonon keskiosassa olevan edessä, mutta jonon loppupäässä oleva ei välttämättä ole keskiosassa olevan takana. Vastaavasti lähisynonyymeinä pidetyt jäljessä ja perässä soveltuvat harvoin kuvaamaan samoja tilanteita.


Krista Teeri-Niknammoghadam

Kirjoittaja on Turun yliopiston suomen kielen väitöskirjatutkija. Hän on kiinnostunut kieliopista ja kieliopillisten sanojen kielikuvaisesta käytöstä.


Lue lisää sijainnin ilmaisemisesta liikkuvan kiintopisteen sisäpuolella Virittäjästä 2/2020. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti saatavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.

Tulosta

Jätä kommentti

avatar