Monilla on mielikuva siitä, miten homomiehet puhuvat. Ei ole kuitenkaan aivan yksinkertaista vastausta siihen, miksi juuri tietyt kielenpiirteet yhdistetään homomiesten puheeseen. Homomiesten puheeseen liitettyjen kielenpiirteiden lähempi tutkiminen tuo esiin stereotypioita, jotka voivat olla myös vahingollisia.
Homomiesten puheeseen liittyy monenlaisia käsityksiä ja stereotypioita. Niitä on helppo havaita vain selaamalla nettiä tai katsomalla televisiota, mutta homomiesten puheeseen liitettyjä piirteitä on kartoitettu myös kielitieteessä. Samanlaiset piirteet, kuten suhiseva s-äänne, nouseva intonaatio, narina ja nasaalisuus, ovat osa homomiehen kielellistä stereotyyppiä paitsi suomen kielessä myös esimerkiksi englannissa.
On kiinnostavaa, mistä nämä stereotypiat kumpuavat. Miksi esimerkiksi suhiseva s-äänne, jota pidetään usein helsinkiläisenä piirteenä, liitetään myös homomiesten puheeseen?
Stereotyyppistä kuvaa homomiesten puheesta rakennetaan suhteessa heteromieheyteen
Erikoiseen s-äänteeseen ja nousevaan loppuintonaatioon liitetään feminiinisyyteen, helsinkiläisyyteen ja nuoruuteen kytkeytyviä merkityksiä. Tutkimukseni haastatteluaineistossa saatettiin esimerkiksi esittää, että homomiesten s-äänne suhisee tai intonaatio nousee samalla tavalla kuin naisilla, helsinkiläisillä tai itähelsinkiläisillä teinitytöillä. Tällaisia tulkintoja osasin jo odottaa, sillä nämä ovat tuttuja myös aikaisemmasta tutkimuksesta. Tällaisia ominaispiirteitä liitetään usein myös mediasta tuttuun homostereotyyppiin, joka on usein nuori tai ainakin nuorekkaasti käyttäytyvä, kaupungissa asuva ja feminiiniseksi mielletty.
Homomiesten puhetta koskevat stereotypiat tulivat usein näkyviin myös kuvauksissa siitä, miten homomiehet eivät puhu. Homomiesten puhetapa kuvattiin esimerkiksi erilaiseksi kuin heteroksi tiedetyn urheilijamiehen puhetapa tai Lapissa käytetty puhetapa. Toisin sanoen stereotypioita homomiesten puhetavasta rakennettiin myös suhteessa käsityksiin siitä, millaiset asiat liittyvät heteromieheyteen tai tyypillisemmäksi koettuun maskuliinisuuteen. Heteromiehen puhetapa on monissa esimerkeissä näkymätön normi, josta poikkeaminen saa puheen kuulostamaan “homomaiselta”.
Stereotyyppeihin liittyy vaaroja
Kielellisiä stereotypioita kuvaavien esimerkkien lukeminen on usein huvittavaa. Suuri osa artikkelissa käsittelemästäni aineistostani sisältää humoristisia kärjistyksiä, joiden on alkuperäisessä esiintymiskontekstissaan ollut tarkoitus naurattaa, ja monet esimerkit ovat älyttömyydessään koomisia. On kuitenkin muistettava, että tällaisten stereotypioiden toisintaminen edes vitsikkäästi voi olla vahingollista, sillä se saattaa vahvistaa seksuaalivähemmistöihin kohdistuvia ennakkoluuloja. Stereotypioiden tutkija joutuu myös pohtimaan, tuleeko niitä käsitellessään samalla vahvistaneeksi vahingollisia ajattelutapoja. Toisaalta stereotypioiden kriittinen tarkastelu auttaa havaitsemaan niiden taustalla vaikuttavia asenteita ja sitä kautta kyseenalaistamaan ja purkamaan niitä.
Sanni Surkka
Kirjoittaja on suomen kielen väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Tekeillä oleva väitöskirja käsittelee seksuaalivähemmistöjen puheeseen liittyviä käsityksiä ja stereotypioita.
Lue lisää homomiesten puheesta Virittäjästä 2/2022. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
