Näköaistilla havaitun värin täsmällinen kuvaaminen kielellä on liki mahdotonta. Pystymme erottamaan toisistaan jopa miljoonia värien eri sävyjä, mutta kieliin vakiintuneet väri-ilmaukset ovat yleensä laskettavissa kymmenissä. Väriä kuvataan suomen kielessä niin sanotuilla perusvärinnimillä (keltainen), erilaisilla yhdyssanoilla (vaaleanpunainen) ja sanaliitoilla (syvä sininen) sekä esimerkiksi värinnimikantaisilla verbeillä (harmahtaa).
Kiinnostuin värinnimikantaisista tilaverbeistä – kuten vihertää, oranssihtaa ja punoittaa – jo kandidaatintutkielmaa tehdessäni. Yksinkertaisimmin selitettynä ne ovat verbejä, joilla kuvataan jonkin asian tai esineen muuttumatonta väriä. Näin ollen lauseet taivas sinertää ja taivas on sininen olisivat merkitykseltään synonyymisiä. Näin ei tietenkään ole, ja erityisesti värinnimikantaisissa tilaverbeissä on jotain määritelmää pakenevaa ja monitahoista.
Ensiajattelemalta tuntuu yksiselitteiseltä, että tilaverbi kuvaa vivahtavaa väriä (nurmi jo vihertää) ja predikatiivilause niin sanottua puhdasta väriä (liikennevalo on vihreä). Jos predikatiivilauseella haluaa kuvata vivahdusta, pitää käyttöön ottaa värinnimikantaisen tilaverbin VA-partisiippi (silmäni ovat vihertävät).
Kun ilmaisutyyppien käyttöä seuraa tarkemmin, ei niiden tehtävänjako enää olekaan yhtä itsestäänselvä. Esimerkiksi kandidaatintutkielmani aineistoon kuului yksi tapaus, jossa Saludon varsin prototyyppisen sinistä kahvipakettia kuvattiin VA-partisiipilla sinertävä.
Jatkoin värinnimikantaisten tilaverbien parissa pro gradu -tutkielmassani. Kävi ilmi, että värinnimikantaisilla tilaverbeillä kuvataan usein hetkellistä tai muuttuvaa väriä. Selvittämättä kuitenkin jäi, tehdäänkö näin myös predikatiivilauseella. Entä mitä kaikkia muita syitä on sille, että asian tai esineen väriä voi kuvata joko värinnimikantaisella tilaverbillä tai värisanapredikaatilla?
Siinä missä lauseet taivaanranta punertaa ja taivaanranta on punainen ovat kumpikin järkeviä, tuntuisi kömpelöltä sanoa auto punertaa (mikäli auto on prototyyppisen punainen), ja auto on punainen lienee yleisempi ilmaisutapa auton punaisen värin kuvaamiseen.
Kyse ei kuitenkaan välttämättä ole siitä, että taivaanrannan punaisuus olisi vähemmän intensiivistä kuin auton maalipinnan. Taivaanrannan punerrus voi jopa olla (ja luultavasti onkin) värikokemuksena huomattavasti intensiivisempi kuin tasaisen punaiseksi maalattu auto.
Väri-ilmauksen valinta ei siis riipu ainoastaan kuvattavasta väristä ja sen sävystä, vaan siihen vaikuttaa huomattava määrä erilaisia niin puhetilanteeseen kuin kuvattavan asian luonteeseenkin liittyviä seikkoja.
Nyt olen selvittänyt näitä seikkoja lisää, mutta tuntuu että vielä on monia värinnimikantaisiin tilaverbeihin liittyviä kysymyksiä, jotka odottavat vastaustaan.
Veera Hatakka
Kirjoittaja on väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hän tutkii väitöskirjassaan suomen kielen värisanojen ja -ilmausten merkityksiä ja käyttöä.
Lue lisää muuttuvien ja muuttumattomien värien kuvauksesta Virittäjästä 4/2022. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
