Suomi on kaunis ja harvinainen kieli, ajattelee moni suomen puhuja. Tämä tiedetään myös aiemman tutkimuksen perusteella. Millaisia ajatuksia suomen kielestä on niillä suomalaisilla, jotka käyttävät arjessaan monia kieliä? Sata suomalaista kielellistä elämäkertaa -hankkeessa haastateltuja on yhteensä 131, joten näkemyksiä riittää, mutta paljon samaakin oli havaittavissa. Tässä havainnollistamme näkemysten kirjoa muutaman haastatellun kokemuksen avulla.
Ruotsinkielisen suomalaisen suhde suomeen
Monikielisten näkökulmat laajentavat merkittävällä tavalla käsitystämme suomen kielestä. Näin suhdettaan suomeen kuvaa 1950-luvulla syntynyt suomenruotsalainen nainen:
de (finska) e förstås mitt nationalspråk huvudspråket majoritetsspråke; ja kan int den så bra som ja kanske sku villa kunna så därför har den den e lite ett spöke för mej
Suomenruotsalaisille suomi on usein tärkeä toinen kieli, kuten tällekin haastatellulle. Hän korostaa sen asemaa valta- ja kansalliskielenä mutta kokee, ettei pysty aina vakuuttamaan toista suomen kielellä niin hyvin kuin ruotsiksi.
Kiina ja suomi perheen kielinä
Toisenlaisen näkökulman tarjoaa haastattelun aikaan noin nelikymppinen mies, joka on muuttanut Suomeen 12-vuotiaana Kiinasta. Hän nimeää suomen toiseksi äidinkielekseen. Kysyttäessä suomen merkityksestä hän sanoo ensin suomen olevan ”välttämätön paha”, mutta toteaa heti myös sen keskeisen merkityksen perheen kielenä – kiinan ohella: ”Se on meillä kotikieli tavallaan, että kyllä se identiteetti on siinä, et lapset niinku, niillä on kumpikin.”
Haastateltu viittaa myös kirjallisuuteen ja kertoo lukeneensa Tuntemattoman sotilaan ja Täällä Pohjantähden alla -teoksen. Hän korostaakin suomen osaamisen hienoutta.
Suomen kieli viittomakielisten vuorovaikutuksessa
Mukana oli myös kaksi viittomakielistä, ja nämä haastattelut tehtiin suomalaisella ja suomenruotsalaisella viittomakielellä. Heille ei esitetty suoraan kysymystä suomen merkityksestä, mutta kielitaidosta ja sen tärkeydestä puhuttiin haastatteluissa kyllä paljon.
Suomalaista viittomakieltä käyttävälle eläkeikäiselle naiselle suomi on oma kieli; hän kertoo käyttäneensä suomea äitinsä kanssa ja on lapsena oppinut lukemaan suomea myös huulilta. Parikymppinen suomenruotsalainen viittomakielen käyttäjä puolestaan korostaa suomen ja englannin osaamisen tärkeyttä, sillä arjessa tulee eteen tilanteita, joissa ei ole mahdollista käyttää tulkkia. Kirjoitustaito on siis olennainen. Hän kuitenkin toteaa, ettei kielitaidon tarvitse olla huippua, vaan riittää, että osaa kommunikoida jotenkin.
Kuten edeltävät esimerkit osoittavat, monikielisten näkemyksissä korostuu kielitaidon merkitys, mutta myös muita sävyjä tulee esiin. Suomen kieli on tärkeä myös niille, joiden ensikieli on jokin muu.
Kaarina Hippi, Hanna Lappalainen ja Pirkko Nuolijärvi 
Kaarina Hippi on apurahatutkija Tampereen yliopistosta ja dosentti Helsingin yliopistosta. Hanna Lappalainen on suomen kielen professori Itä-Suomen yliopistosta ja Pirkko Nuolijärvi on professori emerita Kotimaisten kielten keskuksesta.
Blogin kuva: Sakari Röyskö / 100 suomalaista kielellistä elämäkertaa -hanke
Lue lisää suomen kielen monista merkityksistä kielielämäkertahaastatteluissa Virittäjästä 4/2025. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
