Monet Euroopassa käytettävät etunimet ovat samaa alkuperää olevia kristillisperäisiä nimiä, mutta nämä nimet ovat eri kielissä saaneet eri kirjoitus- ja äänneasuja. Tämän takia olemme tottuneet ajattelemaan, että nimet ovat eri kielissä ja maissa erilaisia. Esimerkiksi pidämme Alekseita venäläisenä ja Aleksia suomalaisena nimenä.
Lempinimellä vieraassa maassa
Olin jo pidemmän aikaa ollut kiinnostunut suomalaisten ja venäläisten nimien kohtaamisesta, kun lähdin keväällä 2016 pidemmälle vierailulle Pietariin. Minua alkoi kiinnostaa, miten ja millä nimillä siellä asuvia suomalaisia puhutellaan, kun he ovat Venäjällä. Käyttävätkö venäläiset virallista nimeä, kuten vaikkapa Riku, vai keksivätkö he suomalaisille tuttavallisempia lempinimiä? Slaavilaiset nimikulttuurit ovat nimittäin tunnettuja lempinimivarianttien runsaudesta.
Olin myös kiinnostunut siitä, miten suomalaiset suhtautuvat heille annettuihin lempinimiin. Venäläisessä kontekstissa lempinimen käytöllä saatetaan rakentaa yhteisöön kuuluvuuden kokemusta, sillä tällaisen nimen käytöllä ilmaistaan tuttavallista ja lempeää suhtautumista nimenkantajaan. Asiaa selvittäessäni kävi ilmi, että näin on kokenut esimerkiksi Heidi, jota on kutsuttu Heiditškaksi.
Kun Tuulista tulee Tulli
Minua kiinnosti myös, millaisia äänteellisiä muutoksia Venäjällä asuvat suomalaiset ovat havainneet omissa nimissään. Missä vaiheessa suomalaiset ovat kokeneet tarpeelliseksi huomauttaa nimen ”väärästä” lausumisesta? Suomessa kun on omaperäisiä nimiä, jotka saattavat olla venäläisille vaikeita lausua ja muistaa. Entä jos suomalaisia on kutsuttu aivan eri ”nimellä” kuin mikä heidän todellinen nimensä on? Näin oli käynyt esimerkiksi Artolle, jota oli kutsuttu Arnoksi. Myös Tuuli on venäläiseen korvaan epätyypillinen nimi, joten ei ihme, että Tuulia oli kutsuttu muun muassa Tuliksi ja Tulliksi.
Venäläiset nimikäytännöt suomalaisin silmin
Näistä kysymyksistä syntyi yksi väitöskirjani artikkeleista. Lähestyin aihetta haastattelujen avulla, joita täydensin Facebookissa toteutetulla kyselyllä. Tämän tutkimuksen toteuttaminen on ollut yksi antoisimmista tehtävistä koko väitöskirjaprosessini aikana. Sain uusia näkökulmia venäläiseen nimistöön ja nimikäytäntöihin, koska pystyin irrottautumaan äidinkielisen venäläisen identiteetistäni ja katsomaan venäläisiä henkilönnimiä suomalaisten silmin.
Ksenia Eskola
Kirjoittaja on suomen kielen väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa.
Lue lisää suomalaisten kokemuksista etunimiensä käytöstä Venäjällä Virittäjästä 4/20. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
