Monille ovat arkisen elämän pohjalta tuttuja tilanteet, joissa tapahtuu paljon yhtä aikaa: on useita yhtäaikaisia vaatimuksia tai vaikkapa monta ihmistä, jotka hakevat huomiotamme samanaikaisesti. Arkikielessä näistä tilanteista puhutaan usein multitaskauksena (engl. multitasking); suomessa on käytetty myös termiä moniajo, mutta ilmiötä kuvaa hyvin myös esimerkiksi sanonta monesta raudasta tulessa. Moni tunnistanee senkin, että näissä tilanteissa usein tuntuu siltä, ettei oikein mikään asia tunnu kunnolla etenevän, kun huomio hajoaa moneen suuntaan.
Kokeellisia tutkimuksia multitaskauksesta
Kokeellisissa tutkimuksissa esimerkiksi kognitiotieteessä tai psykologiassa onkin tutkittu, miten monia ja millaisia tehtäviä ihmisellä voi teettää yhtä aikaa niin, että tehtävistä suoriutuminen ei vielä kärsi. Usein on huomattu, että ainakaan ajattelua vaativia tehtäviä ei voi tehdä samanaikaisesti ilman, että osan lopputulos kärsii.
Automatisoituneita tehtäviä taas pystyy suorittamaan yhtäaikaisesti ajattelua vaativan toiminnan kanssa. Tämänkin monet tunnistavat arkielämässään esimerkiksi siitä, että tottuneet autonkuljettajat pystyvät esimerkiksi keskustelemaan samalla, kun ajavat autoa – toisin kuin aloittelevat kuljettajat, joiden pitää keskittyneesti suunnata tarkkaavaisuutensa esimerkiksi auton hallintalaitteiden käyttöön ja muun liikenteen seuraamiseen.
Kokeellisissa tutkimuksissa on myös huomattu, että usein tehtävien näennäinen samanaikainen suorittaminen tarkoittaa itse asiassa sitä, että tehtävien välillä vaihdellaan jatkuvasti eikä niitä tehdäkään varsinaisesti yhtä aikaa. Puhutaan myös näennäisen multitaskauksen olevan todellisuudessa tehoton tapa tehdä asioita.
Multitaskaus vuorovaikutustutkimuksen silmin
Miltä tällaiset tilanteet sitten näyttävät, kun kokeellisten tilanteiden sijaan niitä tarkastellaan osana ihmisten arkista toimintaa, kielenkäyttöä ja vuorovaikutusta? Tällaista tutkimusta tekevät muun muassa vuorovaikutuksen tutkijat ja keskustelunanalyytikot.
Keskustelunanalyysi on menetelmä, jonka avulla voidaan tutkia vuorovaikutustilanteita, jotka tapahtuisivat myös ilman tutkimusta ja tutkijan läsnäoloa – esimerkiksi perheitä kotipuuhissaan, ystävyksiä kahvittelemassa, asiointeja kioskilla jne. Keskustelunanalyysin menetelmää käyttävät tutkijat nauhoittavat videolle arjen tilanteita ja analysoivat niiden pohjalta, miten ihmiset käyttävät kieltä, kehoaan ja esimerkiksi esineitä osana vuorovaikututusta luodessaan yhteistä ymmärrystä keskustelussa tai tehdessään vaikkapa yhdessä jotakin tehtävää.
Keskustelunanalyyttisissakin tutkimuksissa on huomattu, että monissa arkielämän tilanteissa, joissa kuvittelemme tekevämme montaa asiaa yhtä aikaa, todellisuudessa usein vuorottelemme eri tekemisten tai puuhien (ns. toimintalinjojen) välillä. Saatamme myös hidastaa tai nopeuttaa jotakin tekemisistä tai vaikkapa hylätä yhden puuhan – joksikin aikaa tai kokonaan – jotta voimme keskittyä toiseen. Vuorovaikutuksessa tällaiset tilanteet ilmenevät esimerkiksi niin sanottuina lykkäysvuoroina, sellaisina kuin oota pikku hetki tai joo saat ihan kohta, joita tutkimme Virittäjässä julkaistussa artikkelissamme. Lykkäykset siirtävät pyydettyä asiaa tuonnemmaksi samalla antaen ymmärtää, että lykättyyn asiaan vielä palataan.
Joskus toki onnistuu sekin, että todella teemme kahta tai jopa useampaa asiaa yhtä aikaa, esimerkiksi lapsiperhearjessa syötämme vauvaa, juttelemme toisen aikuisen kanssa ja seuraamme samalla sivusilmällä, mitä taapero puuhaa. Usein näistä toimintalinjoista vähintään yksi on sellainen, jonka tekeminen onnistuu ns. automaattiohjauksella. Keskustelunanalyyttinen tutkimus on osoittanut, kuinka puhe ja toiminta sekä mukautuvat useiden toimintalinjojen asettamiin vaatimuksiin että auttavat ihmisiä laittamaan toimintalinjoja ajallisesti järjestykseen. Tutkimamme lykkäysvuorotkin järjestävät arjen toimintoja peräkkäisiksi ja samalla tekevät näkyväksi niiden tärkeysjärjestystä.
Artikkelimme osoittaa, että yksityiskohtaisen keskustelunanalyyttisen tutkimuksen ja autenttisten vuorovaikutusaineistojen avulla voidaan paljastaa arkisesta elämästä ja vuorovaikutuksesta monenlaista systematiikkaa. Tutkimuksemme tarjoaa yhden näkymän siihen, millaisia keinoja ihmiset käyttävät luoviessaan arkisen elämän hektisissä tilanteissa ja ristikkäisten vaatimusten paineessa. Yhtäaikaiset vaatimukset ja tekemiset näkyvät paitsi kognitiivisella tasolla, myös ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa lukemattomin eri tavoin.
Anna Vatanen
Kirjoittaja on suomen kielen tutkija Helsingin yliopistossa. Hän on erikoistunut puhutun vuorovaikutuksen tarkasteluun.
Pentti Haddington
Kirjoittaja on englannin kielen ja vuorovaikutuksen professori Oulun yliopistossa. Hän tutkii multimodaalista toimintaa ja vuorovaikutusta arjen ja työelämän konteksteissa.
Lue lisää lykkäyksistä lapsiperheen arkivuorovaikutuksessa Virittäjästä 1/2024. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
