Suomen kieltä on tutkittu puhutun kielen näkökulmasta pitkään. Erityisen paljon on tutkittu murrehaastatteluja, mutta viime vuosikymmeninä myös arkikeskustelut on otettu tutkimuksen kohteeksi. Keskusteluaineistoa tutkittaessa on havaittu, että puhutussa kielessä kielen rakenteet sekä niiden merkitys ja käyttötavat saattavat olla erilaisia kuin kirjoitetussa kielessä. Lisäksi on huomattu, että kielitiede ja monet sen peruskäsitteet ovat vinoutuneita siksi, että ne on luotu alun perin kirjoitetun aineiston ja indoeurooppalaisten kielten pohjalta.
Ihmiskieli on ollut tutkijoiden mielenkiinnon kohde jo vuosituhansia. Länsimaisen kielitieteen vanhimmat säilyneet tutkimukset ovat peräisin niinkin kaukaa kuin antiikin ajoilta. Myös kielitieteen perustermistö (esimerkiksi ’syntaksi’, ’morfologia’) tulee klassisista indoeurooppalaisista kielistä, kuten kreikasta ja latinasta. Siitä, kuinka ihmiset esimerkiksi antiikin aikaan puhuivat, tiedämme kuitenkin huomattavasti vähemmän, sillä tutkimukset perustuivat pääasiassa keksittyihin esimerkkeihin tai puheeseen, jota on kirjattu ylös esimerkiksi historiankirjoituksiin.
Vaikka puheen tallentamisen menetelmät ovat kehittyneet, nojataan monissa kielitieteellisissä tutkimuksissa edelleen ensisijaisesti tutkijan itse kehittelemiin esimerkkeihin tai kirjoitetun kielen aineistoihin. Tähän on kiinnittänyt huomiota erityisesti ruotsalainen kielitieteilijä Per Linell, joka osoittaa tutkimuksissaan, että kielitiede on vinoutunut kirjoitetun kielen suuntaan. Vinouma koskee kielitieteen osa-alueita kielen rakenteisiin keskittyvästä äänneopista aina lauseoppiin ja merkityksiä tutkivaan semantiikkaan.
Puhutun kielen toissijaisuuden myytti
Kielentutkimuksessa vallitseva kirjoitetun kielen vinouma on vaikuttanut puhutun kielen hahmottamiseen esimerkiksi siten, että puhutunkin kielen ajatellaan koostuvan lauseista. Samaten sanojen merkityksen nähdään usein pysyvän samana, vaikka niiden käyttöyhteys vaihtuisi. Tällaisen ajattelun pohjalta on kuitenkin vaikea selittää vaikkapa sitä, miten verbitön lausuma yks kahvi muodostaa esiintymisympäristössään täysin ymmärrettävän ja järkevän kokonaisuuden – pyynnön –, tai miten kato-ilmausta voi joko käyttää ohjaamaan kuulijan katsetta (esim. äiti kato kuinka tätillä on pitkä tukka) tai osana selittävää puheenvuoroa (me ollaa kato tämmösii jähmeit suomalaisii kato), jolloin ei ole kyse katsomisesta mihinkään. (Esimerkit ovat peräisin puhutun kielen Arkisyn-keskustelukorpuksesta.)
Kirjoitettuun kieleen painottunut näkökulma kielitieteessä on johtanut myös siihen, että puhuttu kieli ja siinä esiintyvät rakenteet on nähty toissijaisina kirjoitettuun kieleen verrattuna. On kuitenkin selvää, että lapsi oppii ensikielensä puheesta, puhuttu kieli on ihmisen kehityksessä sekä yksilötasolla että lajin kehityksen tasolla varhaisempaa kuin kirjoitettu kieli, ja vain pienellä osalla maailman kielistä on kirjakieli. Puhuttu kieli on näistä syistä ensisijaista kirjoitettuun kieleen verrattuna, mutta tämä ei toki kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö myös kirjoitetun kielen tutkimus olisi tärkeää.
Se että -yhtymä puhutussa kielessä
Olemme Virittäjässä julkaistussa artikkelissamme tarkastelleet suomen kielen se että -yhtymää – eli tapauksia, joissa sanat se ja että esiintyvät peräkkäin – puhutun kielen näkökulmasta. On kiinnostavaa, miten käytettyjen menetelmien ja vallinneen kielikäsityksen vaikutus tutkimuksen tuloksiin näkyy siinä, millaisena yhtymää on suomen kielen tutkimuksessa aikojen kuluessa kuvattu. Aiemmissa tutkimuksissa, jotka perustuivat tutkijoiden omaan kielitajuun ja itse keksittyihin esimerkkeihin, on ajateltu, että se että -yhtymän käyttö johtuu siitä, että sana että ei taivu. Se-sanan tehtävänä olisi siis ilmaista että-lauseen kieliopillista roolia päälauseen osana. Kirjoitettua nykysuomea tutkinut Jaakko Leino (1999) kuitenkin osoittaa, että aiemmat tutkimustulokset eivät pidä paikkaansa: se, että -rakenteen käyttöä motivoivat merkitykseen ja viittaamiseen liittyvät seikat. Rakenteen avulla lauseen sisältö esitetään kirjoittajalle ja lukijalle olemassa olevana ja tunnistettavana asiana.
Omassa artikkelissamme osoitamme, että arkikeskusteluissa se että -yhtymän tehtävät ovat samansuuntaisia kuin Leinon käyttämässä kirjoitetun kielen aineistossa. Se että -lauseet rakennetaan usein vastaanottajien tunnistettaviksi myös puheessa, mutta niihin tulevista vastauksista käy ilmi, että vastaanottaja ei aina tunnistakaan niiden sisältöä.
Lisäksi se että -yhtymällä on puhutussa suomessa laajempi joukko tehtäviä kuin Leinon tutkimassa kirjoitetussa suomessa. Puheessa se että toimii ennakoivana ilmauksena: sen avulla puhuja osoittaa, että tulossa on jotain keskustelussa keskeistä.
Se että -yhtymän kieliopillinen asema on puheessa myös paljon joustavampi kuin kirjoitetussa kielessä: se että -lauseet voivat esiintyä myös puheenvuoron alussa ilman päälausetta. Puheessa taajaan esiintyvänä yhtymä on kiteytynyt jopa yhdeksi sanaksi: seettä tai vaikkapa vain set.
Vertaamme artikkelissamme myös yhtymän käyttöä viime aikoina kerätyssä keskusteluaineistossa siihen, miten sitä käytettiin vanhemmassa murreaineistossa. Vertailun pohjalta käy ilmi, että se että toimii murreaineistossa samalla tavoin kuin uudemmassa keskusteluaineistossa. Rakenne on siis saattanut toimia puhutussa suomessa jo pitkään samalla tavoin kuin nykyisin.
Suomen se että -yhtymän tutkimuksesta käy siis ilmi, että menetelmien muutos ja erityyppisten aineistojen tarkastelu vaikuttavat siihen, millaisina kielen rakenteet ja lopulta ihmiskielen luonne nähdään. Jotta kielestä saadaan kokonainen kuva, on tärkeää tutkia monenlaisia aineistoja ja käyttää kuhunkin aineistoon parhaiten sopivia menetelmiä.
Ritva Laury, Karita Suomalainen ja Anna Vatanen
Kirjoittajat ovat suomen kielen tutkijoita, jotka ovat erikoistuneet puhutun vuorovaikutuksen tarkasteluun. He toimivat Helsingin yliopistossa (Laury ja Vatanen) ja Åbo Akademissa (Suomalainen).
Lue lisää se, että -yhtymän rakenteesta ja vuorovaikutustehtävistä Virittäjästä 1/2024. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta
