Kummelin Matti Näsä sanoo d:n sijaan r:n ja Uuno Turhapuro taas t:n. Ajoittain korvaava äänne puuttuu kokonaan. Juuri kukaan ei näytä käyttävän itse d:tä. Syyt moninaisuuteen piilevät suomen kielen kehityksessä ja kirjakielen vaikutuksessa.
d, r, l vai kato?
Nykysuomen puhujalle d:n ääntäminen ei tuottane suurempia vaikeuksia. Moni on kuitenkin varmasti huomannut, että suomen murteissa d:tä ei juuri käytetä, vaan se katoaa tai sen sijaan esiintyy jokin muu äänne:
Siä on joku nysväri maksaa koko vuaren maksut, mulla menee vartti siä (kuvitteellinen tamperelainen ajattelija Matti Näsä)
Ei yhen nauriin tähen kuoppoo aukasta (savolainen sananlasku)
Tyypillisesti d katoaa suomen itämurteissa, kun taas lännessä se on korvattu jollakin muulla äänteellä. Yleensä korvaava äänne on r, mutta aiemmin myös esimerkiksi l. Suomen murrekirjan esimerkissä Juupajoelta molemmat tavat ovat iloisesti sekaisin:
Aamulla lährettiin sitten siihen – taisi olla ihaj jo viilen aikaav vaik kuuren aikaan kun se joulukirkko alako.
Katoileva d
Katoa esiintyy kuitenkin myös länsimurteiden puolella tietyissä sanoissa. Sellaiset d:nsä kadottaneet sanat kuin meiän, ees, kaheksan, mahollinen, tehä ja lähe tuskin ovat kovin vieraita yhdellekään suomen puhujalle.
Esimerkiksi Helsingin puhekielessä kato on joissakin sanoissa lähes yksinomaista (kuten lukusanoissa kaheksan ja yheksän) ja joissakin sanoissa sitä ei esiinny juuri koskaan. Helsinkiläinen voisi siis olla lähössä kaheksalta Hietalahden torille, kunhan on saanut luettua lehden ja vaihettua vaatteet.
Vaikea d
Palataan vielä hetkeksi d-äänteeseen. Miksi sen lausuminen oli joillekin niin vaikeaa, että vielä 1900-luvun jälkipuolella aiheesta tehtiin huumoria?
Pojat teitän täytyy tehtä jotain eron estämiseks (Uuno Turhapuro)
Nykyisen d:n sijaan suomessa on aiemmin ollut käytössä vastaava spiranttiäänne kuin esimerkiksi englannin sanassa the. Tämän äänteen jatkajia ovat kaikki edellä esitellyt vaihtoehdot (r, l, kato). Nykyinen d sen sijaan siirtyi puheeseen kirjakielestä (aiheesta lisää esimerkiksi täällä). Koska äännettä ei puhekielessä entuudestaan tunnettu, aiheutti se osalle puhujista vaikeuksia.
Olli Kuparinen
Kirjoittaja on kieliteknologian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa, ja hän lausuu d:nsä tylsästi d:nä.
Lue lisää katomuodoista ja Helsingin puhekielestä Virittäjästä 3/2022. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
