Suomen itäisessä sukukielessä marissa on peräti kuusi erilaista menneen ajan aikamuotoa, kun suomessa niitä on vain kolme. Näin suuren määrän ansioista marissa voidaan aikamuotoja vaihtelemalla ilmaista sellaisia merkityksiä, joihin suomessa tarvitaan sanastollisia keinoja. Yksi marin aikamuotojen tehtävä on kertoa, kuinka puhuja on saanut tietoonsa välittämänsä informaation.
Kieli välittää tietoa maailmasta ja sen ilmiöistä, ja erilaisten ilmiöiden kuvaamiseen on olemassa erilaisia työkaluja. Marin menneen ajan aikamuodot kertovat, että puheena oleva tapahtuma sijoittuu puhehetkeä edeltäneeseen aikaan, mutta tämän lisäksi niiden merkityksiin kuuluu puhujan tietolähteen ilmaiseminen.
Osaa marin kuudesta menneen ajan aikamuodosta käytetään nimittäin vain silloin, kun puhuja on itse aistinut kertomansa tapahtuman, ja osaa taas niissä tapauksissa, joissa tieto tapahtumasta perustuu puhujan päättelyyn tai joltakulta kuultuun huhuun. Tällaista tietolähteen kielellistä merkitsemistä kutsutaan evidentiaalisuudeksi (< latinan ēvidēns ’havaittava’).
Marissa tietolähteen ilmaiseminen on pakollista, suomessa valinnaista
Mariksi lauseella ’Eilen pihallani lauloi satakieli’ on kaksi käännöstä riippuen siitä, mistä puhuja on saanut tapahtuman tietoonsa. Mikäli hän itse näki satakielen ja kuuli sen laulua, ’laulaa’-verbistä (mariksi muraš) käytetään sellaista aikamuotoa, joka viittaa suoraan aistihavaintoon (Teŋgeće kudəvećəštem šüšpək murəš). Jos hän ei kuitenkaan ollut kotona juuri silloin vaan kuuli tapauksesta naapuriltaan, ’laulaa’-verbiä onkin taivutettava epäsuoraan tiedonsaantiin viittaavassa muodossa (Teŋgeće kudəvećəštem šüšpək muren). Jälkimmäisessä tapauksessa aistihavaintoa kuvaava aikamuoto ei ole mahdollinen, eli marissa tietolähteen merkitseminen on pakollista.
Suomessakin puhuja voi aikamuodolla ottaa kantaa tietolähteeseen. Lause Yöllä oli myrsky voidaan ymmärtää niin, että puhuja makasi yönsä hereillä kuuntelemassa myrskyä, kun taas ilmaisu Yöllä on ollut myrsky tulkitaan helposti niin, että puhuja nukkui sikeästi ja päättelee yölliset tapahtumat katsellessaan ikkunasta kaatuneita puita.
Perfektin käyttö epäsuoran tietolähteen kuvaamisessa ei ole kuitenkaan pakollista, vaan siihen voidaan käyttää myös imperfektiä. Seuraavassa tapauksessa kirjoittaja huomaa kellojen siirtelyn rankkuuden epäsuorasti väsyneisyydestään:
Jopas nukutti pitkään, näköjään otti voimille tuo talviaikaan siirtyminen.
Esimerkistä käy niin ikään ilmi, että evidentiaalisuutta voidaan merkitä myös tiettyjen sanojen. Edellä adverbi näköjään ilmaisee, että tieto perustuu epäsuoraan päättelyyn. Kuulemma taas kertoisi, että kyse on kuulopuheesta. Suomessa adverbin voi myös jättää pois lauseesta, jolloin tiedon alkuperä selviää kontekstista.
Marin ja suomen evidentiaalisuuden vertailu kuvastaa siis sitä tosiasiaa, että kaikilla maailman kielillä voi ilmaista mitä tahansa ilmiöitä ja eroja löytyy vain siitä, minkä tiedon ilmaiseminen on pakollista.
Silja-Maija Spets 
Kirjoittaja tekee Turun yliopistossa väitöskirjaa marin kielten menneen ajan aikamuodoista mutta yrittää vastapainoksi olla kiinnostunut myös tulevaisuudesta.
Lue lisää marin kielen menneen ajan tempuksista voit lukea Virittäjästä 2/21. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
