Suomen kielen kieliopeissa passiiviksi on kutsuttu verbin passiivimuodon sisältäviä tekijää häivyttäviä rakenteita. Tällaisia ovat esimerkiksi Rappukäytävässä tapeltiin yöllä ja Ollaanpas nyt hiljaa. Häivytyksen syynä on useimmiten se, ettei tiedetä tai haluta kertoa, kenestä on kysymys. Tai pyritään välttämään suoraa viittausta puhuteltavaan, kuten tapahtuu silloin, kun lääkäri kysyy potilaalta Kuinkas täällä voidaan eikä Kuinka voitte.
Etualaistava passiivi
Monien muiden kielten kieliopeissa passiiviksi kutsutaan tyystin toisenlaisia rakenteita kuin mitä edellä esiteltiin. Esimerkiksi englannin passiivilauseessa John was his by Bill tekijä on täysin tiedossa. Passiivin tehtävä tällaisissa tapauksissa on nostaa objekti etualalle lauseen alkuun (vrt. aktiivilause Bill hit John).
Passiivi ja sanajärjestys
Suomen kielessä objektilla on sijapääte, jolla se erottuu subjektista riippumatta sen paikasta lauseessa: Ville löi Jussia, Jussia löi Ville tai Jussia Ville löi. Ei siis tarvita erityistä, esimerkiksi englannin passiivin kaltaista rakennetta osoittamaan, että lauseenalkuinen lauseke (Jussia) on teon kohde. Suomen sanajärjestys mahdollistaa useiden muidenkin lauseenjäsenten asettamisen etualalle, silloin kun niitä halutaan korostaa lauseen puheenaiheena: Halolla Ville Jussia löi. Lisäksi suomen passiivilauseen objekti voi sijaita muualla kuin lauseen alussa: Halolla siellä Jussia lyötiin.
Passiivi yhtenä persoonan häivytyskeinona
Suomen passiivi on siis huomattavan erilainen verrattuna
monien sellaisten kielten passiiveihin, joissa on kiinteä sanajärjestys. Tämä oli
tiedossa jo 1800-luvun suomen kielen kieliopeissa. Jo silloin tunnettiin useita
keinoja häivyttää persoona: passiivi Se
voidaan tehdä, nollapersoonalause Sen
voi tehdä, automaattista kuvattua toimintaa kuvaava lause Sota syttyi ja 2. persoonan pronominin
avoin käyttö Sä voit paistaa silakoita
voissa. Näillä on monenlaisia vastineita muun muassa germaanisissa ja
romaanisissa kielissä, vaikkapa ruotsin tai saksan man-rakenteet tai espanjan refleksiivirakenteet Aqui se
venden coches usados (’täällä myydään käytettyjä autoja’).
Passiivi on impersonaali
Koska suomen kielen passiivit ovat selvästi erilaisia kuin monien muiden kielten passiivit, olisi terminologisesti järkevää kutsua suomen passiivia impersonaaliksi, kuten jo E. N. Setälä lauseopissaan vuonna 1880 teki ja kuten monesti myöhemminkin on ehdotettu. Impersonaali on myös kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa yleisesti käytetty termi. Passiivin lisäksi olisi johdonmukaista kutsua impersonaaleiksi muitakin persoonaa häivyttäviä rakenteita.
Tapani Kelomäki
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston suomen kielen yliopistolehtori. Tosin jo eläkkeellä, mutta aina vain kiinnostunut kieliopista.
Lue lisää suomen passiivin ja impersonaalin määritelmistä ja keskinäisistä suhteista Virittäjästä 1/19. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
