Otsikon sanat kirjoitti maailmanhistorian ensimmäinen nimeltä tunnettu runoilija – ja ensimmäisen tunnetun imperiumin rakentajan Sargonin tytär – ylipappi Enheduanna jumalista eniten arvostamalleen Inannalle. Tämä ottaa rooliinsa sopeutumattoman ja sen vuoksi syrjityn tytön, riisuu häneltä naisen vaatteisiin kuuluneen soljen ja antaa tilalle miehisen nuijan, ja vastaavasti vaihtaa miehenä epäonnistuneelle naisen kulttuuriset tunnusmerkit. Jumalan kunniaksi kirjoitetusta runosta ei aivan käy selväksi, onko kyse enemmästäkin kuin vain sukupuoliroolin muutoksesta, vaikka otsikossa lainatut säkeet siihen viittaavatkin.
(Koko runo ei liene verkosta saatavilla, mutta aiheeseen voi tutustua vaikka täällä.)
Nyt runsaat neljätuhatta vuotta myöhemminkin sukupuolesta puhuttaessa tahtoo edelleen hämärtyä, missä mielessä siitä puhutaan. Sukupuolivähemmistöjä koskeva keskustelu on ollut viime aikoina varsin vilkasta, ja tässä keskustelussa näkee argumentteja, joissa sukupuolen koodaamista henkilötunnukseen perustellaan lääketieteellä ja anatomisen sukupuolen korjaamista koskevia näkemyksiä uskonnolla. Suomen kielen tutkijan on onneksi helpompi analysoida suomeksi kuin sumeriksi kirjoitettuja tekstejä.
Kehystäminen ja merkitys
Mistä on kyse, kun poliitikko kritisoi vaalikoneen taustatietolomakkeella esitettyä sukupuolivaihtoehtoa ”muu” toteamalla: ”Ei sellaista ole olemassa, biologia sen kertoo”? Sukupuoli käsitteenä näyttäytyy tässä kahdella melko erilaisella tavalla, ja tämä ero syntyy siitä, millaisiin lähikäsitteisiin se suhteutetaan. Kun sukupuolta tarkastellaan vaalikoneessa näkyvän sosiaalisen roolin kautta, siihen liittyy aivan erilaisia sävyjä kuin jos sitä tarkastellaan lisääntymisbiologian näkökulmasta. Eikä julkisissa käymälöissäkään tehdä ovella kromosomitestejä.
Translain uudistusta koskevan lakiesityksen käsittely alkoi Eduskunnassa 4.10. Ensimmäisen päivän lähetekeskustelussa käytetyistä puheenvuoroista on helppo nähdä sellaisia sukupuoleen liittyviä lähtöoletuksia kuin
- anatomia on todellista:
Kokemuksia voi olla monenlaisia, mutta sukupuoli on ihmisen tai muun eliön ominaisuus, joka määräytyy sen mukaan, onko kyseinen yksilö lisääntymissoluiltaan hedelmöittävä vai hedelmöityvä. Samalla tavalla teemme eron todellisen biologisen iän ja oman ikäkokemuksen välillä. Vaikka tuntisin itseni 40-vuotiaaksi, juridisesti olen silti 62-vuotias. (Päivi Räsänen, kd, klo 15.59)
- sosiaaliset normit ovat välttämättömiä yhteiskunnan toiminnalle:
Tässä ei missään tapauksessa ole tarkoitus halveksua ketään tai mitään sukupuolta, mutta kun tämä translaki aiheuttaa paljon käytännön ongelmia ja mahdollistaa väärinkäytön — siis silloin, jos tämä esitys hyväksytään tässä muodossa laiksi. (Jukka Mäkynen, ps, 19.50)
- yksilöllä on oltava päätösvalta häntä koskeviin henkilökohtaisiin asioihin:
Sukupuolen vahvistaminen perustuu jatkossa yksilön omaan selvitykseen ja siten vahvistaa henkilön itsemääräämisoikeutta ja henkilökohtaista koskemattomuutta. Lakiesityksen tuoma muutos on siis erittäin tärkeä, odotettu ja iso parannus ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. (Veronika Honkasalo, vas, 15.53)
- sukupuolikokemuksen kiistäminen lisää mielenterveysongelmia
Noin puolet suomalaisista transnuorista on ajatellut itsemurhaa, ja sehän ei valitettavasti ole ihme, kun miltei jokainen heistä on kohdannut henkistä väkivaltaa. Jos kohtaa tällaista väkivaltaa, niin valitettavasti silloin mielenterveysongelmat ovat yleisempiä — kyse ei ole siitä, että transsukupuolisuus itsessään aiheuttaisi mielenterveysongelmia, vaan että meidän yhteiskunnan asenteet, kiusaaminen ja väkivalta aiheuttavat näitä ongelmia. (Iiris Suomela, vihr, 16.13)
Kaikki nämä lähtöoletukset pitävät paikkansa – ja viimeisen kohdalla on syytä huomata, että nykyisin on jo vankkaa lääketieteellistä näyttöä sukupuolikokemuksen muuttamiseen tähtäävän eheytyshoidon vahingollisuudesta. Ei kuitenkaan ole yhdentekevää, mikä niistä nostetaan ensisijaiseksi, vaan näkökulman valinta ohjaa myös lukijaa. Puolitäysi lasi kuulostaa täydemmältä kuin puolityhjä, ja vastaavasti anatomian nostaminen etusijalle työntää samalla näkymättömiin sen, että ihmisen kokemus omasta sukupuolestaan on yhtä lailla todellinen.
Jos sukupuoli on mahdollista tulkita eri tavoin, yhtä sen osa-aluetta kuvaava termi sukupuoli-identiteetti suorastaan ohjaa tulkinnan suuntaan, jota ei välttämättä tarkoiteta. Vaikka sana on varsin vahvasti vakiintunut ja vakiinnutettu tarkoittamaan itse kunkin kokemusta omasta sukupuolestaan, siihen sisältyvä identiteetti vie ajatukset muualle, julkisessa keskustelussa ennen kaikkea identiteettipolitiikkaan. Mikäli toteamus ”Olen mies” on samanlainen identiteetin ilmaisu kuin ”Olen vasemmistolainen”, ihminen voi vaihtaa sukupuoltaan siinä missä puoluekantaansakin. Tämä on ilmiselvä uhka yhteiskunnan vakiintuneelle järjestykselle.
Kehyksen valinta voi vaikuttaa jopa siihen, saako kaipaamaansa hoitoa. Psykiatrille luonteva lähtökohta on, että ihmisen identiteetti kehittyy vähitellen hänen aikuistuessaan. Kun kokemus sukupuolesta mielletään identiteetin osa-alueeksi, on ilman muuta selvää, että se on nuorella vielä kypsymätön. Tämä ohjaa päättelemään, että nuorta on tuettava kasvamaan siihen sukupuoleen, johon kuuluvaksi hänet on jo syntymässä tulkittu. Ikävä kyllä päätelmä on luontevuudestaan huolimatta väärä, ja tuoreiden tutkimusten mukaan esimerkiksi transnuoren itsemurhariskiä pienentää merkitsevästi se, ettei häntä pakoteta vääräksi kokemansa sukupuolen mukaiseen murrosikään.
Kun sukupuolta ja sukupuolivähemmistöjä koskevaa keskustelua katsoo riittävän tarkkaan, huomaa melko nopeasti, että keskustelijat puhuvat toistensa ohi. Monessa tapauksessa ohipuhuminen liittyy nimenomaan näkökulman valintaan ja siihen, millaisten lähikäsitteiden kautta sukupuolen kaltaiset keskeiset termit on kehystetty. Tämän huomaa niin poliittisessa keskustelussa kuin hoitosuosituksissakin.
Sinun vallassasi?
Neljä vuosituhatta sitten sukupuolen korjaamiseen tarvittiin jumalallista väliintuloa, nykyisin se on myös inhimillisesti mahdollista. Kyse on kuitenkin edelleen niin merkittävästä ja moni-ilmeisestä asiasta, ettei kaikkea siihen liittyvää voi sälyttää yhden ammattikunnan tai tieteenalan tehtäväksi. Lääkärikunnalla on ilman muuta keskeisin rooli, mutta myös kielentutkijalla – samoin kuin filosofilla ja juristilla – on annettavaa.
Unni Leino 
Kirjoittaja työskentelee suomen kielen yliopistonlehtorina Tampereen yliopistossa. Hänen viimeaikaiset tutkimuksensa ovat vaihdelleet laskennallisesta sosiolingvistiikasta vaakunoiden semantiikkaan.
Lue lisää sukupuoli-sanan merkityksistä ja transsukupuolisuuden hoidosta Virittäjästä 2/2022. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
