Suomen kulttuurirahasto käynnisti tammikuussa 2023 kaksivuotisen selkokirjahankkeen, jossa jokaiselle vuosiluokkia 7–9 opettavalle koululle lahjoitetaan satakunta selkokirjaa tai helppolukuista kirjaa. Hankkeen tarkoitus on innostaa lukemisen pariin myös niitä nuoria, jotka eivät syystä tai toisesta pysty lukemaan yleiskielisiä kirjoja.
Selkokirjat – mitä ja kenelle?
Selkokirjat ovat selkokielellä kirjoitettuja kirjoja, joiden kohderyhmänä ovat erilaisista lukemisvaikeuksista kärsivät lukijat. Tällaisia lukijoita ovat esimerkiksi kehitysvammaiset ja muistisairaat ihmiset mutta nykyisin myös kieliopintojen alkutaipaleella olevat maahanmuuttajat sekä lukemaan tottumattomattomat, joita selkokirjat voivat auttaa siirtymään kohti yleiskielisiä kirjoja.
Lisää tietoa selkokielestä ja saatavilla olevista selkokirjoista tarjoaa Selkokeskus.
Selkokirjat ja koulu
Naapurimaassamme Ruotsissa on koettu 2000-luvulla varsinainen selkokirjaboomi. Siellä selkokielistä kirjallisuutta on suunnattu systemaattisesti kouluopetukseen, mikä on puolestaan vilkastuttanut selkokirjojen kaupallista kustannustoimintaa ja monipuolistanut tarjontaa: ruotsinkielisten selkokirjojen valikoima on laaja, ja kirjoja on tarjolla monipuolisesti eri-ikäisille ja -tasoisille lukijoille.
Myös Suomessa kiinnostus selkokirjallisuutta kohtaan on ollut kasvussa. Kiinnostuin selkokielisistä nuortenkirjoista joulukuussa 2019, jolloin luin Helsingin Sanomista jutun viimeisimpien PISA-kokeiden tuloksista. Jutussa kerrottiin, että peruskoululaisten heikentyneen lukutaidon myötä opettajat tarjoavat heikoimmille lukijoille selkoromaaneja. Jäin miettimään, minkälaisia selkonuortenkirjat ovat ja miten ne eroavat ”yleiskielisistä” nuortenromaaneista.
Millainen on selkokielinen nuortenkirja?
Selkokirjat ovat yleensä yleiskielisiä verrokkejaan huomattavasti lyhyempiä, mikä jo sinänsä saattaa helpottaa selkokirjaan tarttumista. Tämä päti myös tarkastelemaani selkonuortenromaaniin, joka oli supistunut noin kolmannekseen alkuperäisen teoksen sana- ja merkkimäärästä.
Ulkoista muotoa kiinnostavampaa oli kuitenkin tarkastella selkokirjaa nuortenkirjoille ominaisten tekstilajipiirteiden näkökulmasta. Tällaisia ovat muun muassa puhekielen piirteitä lainaava ”fiktiivinen puhe” mutta myös laajemmin kertoville teksteille ominaiset tekstuaaliset keinot kuten henkilöhahmojen sisäistä maailmaa avaavat kerrontastrategiat. Molempien osalta alkuteos ja selkokirja poikkesivat toisistaan – osin yllättävinkin tavoin.
Ritva Pallaskallio
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston suomen kielen dosentti ja selkokieleen hurahtanut tutkija.
Lue lisää nuortenkirjan ja sen selkomukautuksen eroista ja yhtäläisyyksistä Virittäjän selkokielen tutkimuksen teemanumerosta 1/23. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
