Murteilla on kaunokirjallista arvoa. Millaiselta kuulostaisivat vaikkapa Heli Laaksosen runot ilman lounaismurretta? Entä Väinö Linnan Tuntematon sotilas, jos hahmot puhuisivat yleiskieltä? Rakastamamme teokset eivät olisi samanlaisia ilman murretta, mutta se, miten murretta kirjallisuudessa käytetään, voi jakaa lukijoiden mielipiteitä.
Fiktio on nimensä mukaisesti fiktiivistä: vaikka se pohjautuisi todellisuuteen, ei se kuvaa sitä suoraan. Siitä huolimatta moni lukija arvostaa fiktiossa ja fiktiivisessä murteessa realistisuutta. Niinpä Antero Rokan repliikkejä saatetaan kuvailla uskottavaksi kaakkoismurteeksi ja Laaksosen runojen kieltä aidoksi lounasmurteeksi.
Toisaalta kaunokirjallisuudessa arvostetaan luovuutta. Finlandia-palkintoja ei toistaiseksi ole jaettu uskottavasti käytetyn murteen perusteella. Sen sijaan voittajateoksia voivat luonnehtia esimerkiksi kielen ilmaisuvoima tai kerronnan vaikuttavuus.
Mitä väliä on sillä, millaista fiktiivinen murre on? Miten lukijat suhtautuvat kirjallisuudessa käytetyn murteen yksityiskohtiin?
Lukijoiden ajatuksia kaunokirjallisuuden murteesta
Kaikille lukijoille kaunokirjallisuudessa käytetyn murteen yksityiskohdat eivät ole tärkeitä. Mukaansatempaavaa romaania lukiessa tarina saattaa viedä mukanaan niin, ettei murteeseen välttämättä tule kiinnitettyä huomiota.
Joskus murre hidastaa lukemista ja vaikeuttaa ymmärtämistä. Yksityiskohdat eivät ole merkittäviä, vaan se, että murretta ylipäätään käytetään.
Osalle lukijoista murteella kuitenkin on väliä. ”Väärin” käytetty murre, ehkä vain yksi oudolta tuntuva kielenpiirre, voi heikentää tarinan imua ja jopa pilata lukunautinnon. Epäuskottava murre syö teoksen realistisuutta varsinkin, jos lukija itse on kuvatun murteen puhuja.
Murteen kaunokirjallisen käytön merkitys
Murre siis merkitsee eri lukijoille eri asioita. Tutun murteen yksityiskohtiin on helpompi kiinnittää huomiota kuin vieraan murteen kuvaukseen. Oman kotimurteen käyttöä kaunokirjallisuudessa toisaalta arvostetaan, toisaalta arvioidaan kriittisemmällä silmällä.
Kriittisyys on helppo ymmärtää, kun ajatellaan kirjallisuudessa käytetyn murteen vaikutuksia. Kaikessa fiktiivisyydessäänkin kaunokirjallisuus välittää kuvaa murteesta ja sen puhujista – väärä murre välittää vääränlaista kuvaa. Siksi arvoa ei ole vain sillä, että murretta kirjallisuudessa käytetään, vaan myös käytön yksityiskohdilla ja suhteella puhuttuun kieleen.
Laura Tammilehto
Kirjoittaja on suomen kielen väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa.
Lue aiheesa lisää murteiden koetusta autenttisuudesta Virittäjästä 4/2023. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta
