Itä-Suomen yliopistossa on voinut opiskella karjalan kieltä vuodesta 2009 lähtien. Opetuksen alettua aktivoituivat myös karjalan kielen tutkimus ja elvytys. Suuri yleisö kuitenkin tietää karjalan kielestä edelleen varsin vähän.
Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen tutkimushankkeissa olemme haastatelleet sekä karjalaistaustaisia että muita suomalaisia ja selvittäneet muun muassa, millaisia käsityksiä karjalasta on olemassa.
Mitä karjalan kielestä tiedetään, miten sitä kuvataan ja tunnistetaan, ja mitä lapsuudessa kuullusta karjalasta on jäänyt mieleen?
Karjalan elvytykseen on yleensä suhtauduttu myönteisesti, mutta joukossa on ollut myös pessimistisiä kannanottoja. Kysyttyämme elvytyksen mahdollisuuksista eräs 1930-luvulla syntynyt salmilaistaustainen haastateltava totesi:
Suomen kieli on hyvä kieli ja ei siinä, sama kun ruotsin kieltä opiskellaa ei sill-ole käytännön merkitystä täälä. Se [karjala] on ylimääränen kieli jolla ei ole käyttöarvoa. Todellinen karjala on aikansa elänyt.
Haastateltava ei ollut kuullut karjalankielisistä oppimateriaaleista eikä sanaston kehittämisestä. Hän piti nyky-Suomessa opetettavaa karjalaa keinotekoisena.
Karjalan murteiden tutkimuksesta
Karjalan kielen tutkimus tukee kielen elvytystä ja kirjakielen vakiinnuttamista. Vienan-, livvin- ja eteläkarjalan murteista saadaan aineksia uudissanoihin; aina ei siis tarvitse turvautua suomen tai venäjän lainoihin.
Karjalan tuntemuksesta on suurta etua myös suomen murteiden tutkimuksessa. Harva tulee ajatelleeksi, että savolaismurteetkin ovat syntyneet muinaiskarjalasta mutta eronneet siitä noin tuhat vuotta sitten.
Itse olen lähemmin tutustunut karjalaan vasta 2000-luvulla oppiaineen tutkimushankkeissa. Tämä on syventänyt käsitystäni suomen itämurteista. Karjala on edelleen läsnä itämurteiden äänne-, muoto- ja jopa lauserakenteessa mutta myös sanastossa ja nimistössä.
Paikannimissä vuosisatojen takainen karjala näkyy sanoissa, joiden merkitys on suomalaisten keskuudessa jo hämärtynyt. Karjalaan pohjautuvat esimerkiksi pohjoiskarjalaiset paikannimet Oskola (karj. miehennimi Oskoi), Sintsi (sinttši, sinttšo ’eteinen’) ja Jylmä (’jyrkänne’).
Tutkimusta kielitietoudesta
Tutkimus siitä, mitä karjalasta ylipäätään tiedetään, auttaa kehittämään karjalan kielen opetusta kansalaisopistoissa, opintopiireissä ja kielikerhoissa.
Vaikka moni karjalan harrastaja haluaa oppia ja ylläpitää nimenomaan oman sukunsa tuttua murretta, koulutuksessa olisi hyvä saada käsitys koko historiallisen Karjalan alueesta ja karjalan murteiden eroista.
Kokonaisvaltaisempi kuva karjalasta mahdollistaisi ymmärryksen yhteisestä vähemmistökielestä, jonka kaikki murteet ovat yhtä arvokkaita ja säilyttämisen arvoisia.
Marjatta Palander 
Kirjoittaja on suomen kielen emeritaprofessori Itä-Suomen yliopistosta. Hän on tutkinut suomen itämurteita ja johtanut karjalan kielen tutkimushankkeita.
Lue lisää karjalaismurteista ja niiden tunnistamisesta Virittäjästä 2/2025. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
