Mökkijärveni Lummenne-nimen taustalla on saamelainen vesistötermi luoppal. Usein on kuitenkin arveltu nimen tulevan lumme-sanasta ja kertovan järven runsaasta lummekasvillisuudesta. Monen muunkin Suomen paikannimen synnystä on käsityksiä, jotka eivät tieteellisesti arvioituina ole tosia.
Moni meistä haluaa tietää, mistä esimerkiksi oman mökkijärven tai kotikylän nimi on peräisin. Paikannimien taustoista elää monia tarinoita, joiden myötä pohditaan samalla paikkojen menneisyyttä ja vaiheita.
Nimien alkuperien jäljillä
Nimistöntutkijoita on perinteisesti kiinnostanut nimen todellinen alkuperä. Tällaista etymologista tutkimusta on tehty Suomessa koko alan historian ajan ja vieläpä niin, että se ollut kaikkein yleisintä nimistöntutkimusta.
Sen rinnalla tutkijoita on kiinnostanut muun muassa nimien käyttö ja vaihtelu osana arkista kielenkäyttöä. Vaikka sosio-onomastiseksi kutsuttu tutkimus alkoi yleistyä vasta 1970-luvulta lähtien, on ensimmäisiä havaintoja paikallisten asukkaiden nimistönkäytöstä tehty jo 1800-luvun lopulla. Samalla tehtiin huomioita myös nimien alkuperää koskevista käsityksistä.
Kansan nimitietoja
”Silmäys kansan nimitietoihin Pohjois-Savossa” on otsikkona Olli Koistisen kirjoituksessa, joka julkaistiin Virittäjässä vuonna 1899. Koistinen huomauttaa kansan halusta kertoa nimistä tarinoita:
Pohjois-Savossa ainakin näyttävät vain harvat paikannimet olevan kansalle niin tuiki ”käsittämättömiä”, ettei niiden synnystä jonkinlaista selittävää tarinaa tiedettäisi kertoa.
Kirjoittaja kertoo useita esimerkkejä. Tillintaival olisi saanut nimensä siitä, että ”ukkoset” olivat ottaneet siellä ”tillejä” eli ”pikku naukkusia”.
Sukunimien taustojen Koistinen toteaa olevan paikannimiäkin hämärämpiä, paljolti siitä syystä, että ”sukujen nimet ovat jo vuosisatoja kulkeneet kunkin suvun jäsenten mukana”. ”Ja siksipä monien sukunimien synnystä ei saa selkoa kansalta – tuskin kielitieteeltäkään.”
Kirjoittaja on tehnyt monia oivaltavia havaintoja. Nimien alkuperää ei likikään aina saa selville. Mitä vanhempi nimi, sitä hankalammaksi sen motivaation selvittäminen käy. Paikallisilla asukkailla on tarve antaa nimille selityksiä. Nimien käytössä on vaihtelua, ja samastakin paikasta voidaan käyttää eri nimiä tai nimimuotoja.
Monipuolistunutta tutkimusta
Koistisen Pohjois-Savossa yli 120 vuotta sitten tekemät havainnot ovat päteviä tänäänkin. Myöhempi nimistöntutkimus on pyrkinyt niitä täsmentämään ja syventämään. Monipuolistuneen tutkimuksen ansiosta tiedämme nyt yhä enemmän siitä, millaisin tavoin paikkoja nimetään ja millaista vaihtelua nimien käytössä on.
Terhi Ainiala
Helsingin yliopiston suomen kielen yliopistonlehtori, joka tutkii nimistöä ja sen käyttöä
Lue lisää nimistöntutkimuksen metodeista Virittäjästä 4/21. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
