Yliopistossa periaatteena on, että opettajat tutkivat ja tutkijat opettavat. Ihanteellista on, jos voi yhdistää nämä tehtävät tutkimalla omaa opetustyötään. Olemme toimineet Selkokielelle kääntäminen ‑tutkimusryhmässämme näin, tuottaneet selkokieleen ja selkomukauttamiseen liittyvää tutkittua tietoa ja tukeneet tuloksillamme myös opetustamme.
Opetuskokeilulla kehitystyön alkuun
Kansainvälisesti tarkasteltuna selkokielen tilanne on Suomessa hieman ristiriitainen. Selkokielellä on maassamme pitkät perinteet, sillä selkotekstejä on tuotettu 1980-luvulta lähtien. Tutkimusta on silti vasta vähän, eikä selkokielen asiantuntijaksi voi vielä varsinaisesti kouluttautua.
Asiantuntijoita kuitenkin tarvitaan. Tämä johti Helsingin yliopistossa toteuttamaamme opetuskokeiluun, jossa kääntäjäopiskelijat harjoittelivat selkomukauttamista osana opintojaan. Halusimme kokeilussa tarkastella opiskelijoiden valmiuksia tuottaa erilaisia selkotekstejä sekä saada kääntämisen opettajina tukea selkomukauttamisen opetukseen ja arviointiin.
Kääntäjäopiskelijoilla hyvät perusvalmiudet
Kääntäjäopiskelijat harjaantuvat opinnoissaan pohtimaan erilaisia kohderyhmiä ja käyttämään erilaisia kääntämisen keinoja, kuten lisäyksiä, selityksiä ja poistoja. Olikin kiinnostavaa havaita, miten he oppivat lyhyessä ajassa siirtämään ja soveltamaan taitojaan selkotekstien tuottamiseen.
Tästä huolimatta opiskelijat toivat käännöksiä kommentoidessaan esille myös epävarmuuttaan ja kuvasivat vaikeuksiaan arvioida selkokieltä tarvitsevan lukijan ymmärryksen ja lukutaidon tasoa. Opiskelijat siis tunnistivat selkokirjoittamisen yhden ydinhaasteen eli sen, miten olennaista selkolukijan taitotason hahmottaminen on mukauttamistyössä.
Selkokielen tarvitsijat opetuksen tueksi
Hankkeemme herätti kysymään, miten opiskelijat saisivat parhaiten kokemusta selkokielen lukijakunnista. Joissakin maissa on kehitetty selkokielen koulutuksiin malleja, joissa selkolukijat toimivat kursseilla apuopettajina. Esimerkiksi Unkarissa erityispedagogiikan opiskelijat harjoittelevat selkokirjoittamista kursseilla kiertävän kehitysvammaisen kokemusasiantuntijan ohjauksessa. Suomessa tällaista mallia ei ole vielä kokeiltu.
Kokemusasiantuntijoiden mukanaolo kursseilla on varmasti yksi tapa lisätä tulevien selkomukauttajien lukijakuntatietämystä, vaikka tällaisen tuen järjestäminen ei ole yksinkertaista. Kehitettävää siis riittää.
Opetuskokeilusta saadut havainnot ovat olleet kaiken kaikkiaan kannustavia: toivottavasti ne auttavat jatkossa kehittämään selkokielen asiantuntijan koulutuspolkuja.
Ritva Hartama-Heinonen on dosentti ja yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa
Leealaura Leskelä on filosofian tohtori ja kehittämispäällikkö Selkokeskuksessa
Lue lisää kääntäjäopiskelijoiden selkomukautuksista käännösstrategioiden valossa Virittäjästä 1/2023. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
