Uuno, Tauno ja Urpo ovat miehennimiä ja uuno, tauno ja urpo niiden pohjalta muodostettuja tyhmään ihmiseen viittaavia sanoja, joita käytetään myös haukkumanimityksinä. Niitä voi pitää osittain synonyymisina, mutta niillä kaikilla on myös omat merkityksensä ja käyttöalansa.
Erisnimestä yleisnimeksi
Monia etunimiä käytetään arkikielessä yleisniminä: esimerkiksi stereotyyppistä teinipoikaa voidaan sanoa jonneksi ja oksennusta yrjöksi. Etunimet voivat olla myös yhdyssanan osia. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että esimerkiksi sanojen lappuliisa, baarimikko ja taskumatti jälkimmäinen osa on etunimi?
Usein yleisnimisesti käytetyt etunimet merkitsevät tyhmää, kuten uuno, tauno ja urpo. Nämä saattavat ensisilmäykseltä tuntua synonyymeilta, mutta yhteisistä merkityksistä huolimatta niillä on myös eroja.
Mikä erottaa uunoa, taunoa ja urpoa?
Selvitin kyselytutkimuksessa, mitä uuno, tauno ja urpo merkitsevät ja miten ne eroavat toisistaan. Vastausten perusteella sekä urpo että uuno merkitsevät ensisijaisesti tyhmää. Urpo ärsyttää tahallaan, kun taas uuno hölmöilee ajattelemattomuuttaan. Tauno sen sijaan tarkoittaa ensisijaisesti tavallista ihmistä mutta myös tyhmää. Taunon tyhmyys on hyväntahtoista ja tahatonta.
Urpo koetaan näistä kolmesta ilmauksesta selvästi kielteisimmäksi. Toiseksi kielteisin on uuno ja vähiten kielteinen tauno, joskin uunon ja taunon välinen ero ei ole yhtä jyrkkä kuin uunon ja urpon välinen.
Uunoa, taunoa ja urpoa erottaa myös se, kenestä niitä käytetään. Kun puhutaan omasta tietämättömyydestä tai hölmöilystä, valitaan tyypillisesti uuno. Urpoksi taas haukutaan useimmin muita ihmisiä. Myös uunoa ja taunoa voidaan käyttää toisten moittimiseen, jos tavoitellaan vähemmän epäystävällistä sävyä.
Jos joku esimerkiksi ajaa päin punaisia, häntä nimitellään luultavasti urpoksi. Jos taas joku on hyvällä tavalla hieman yksinkertainen, häntä voidaan kutsua taunoksi. Jos joku puolestaan hölmöilee tahattomasti tai ei ymmärrä jotain asiaa, häntä todennäköisesti sanotaan uunoksi.
Käytettäessä tämänkaltaisia ilmauksia on hyvä muistaa, että ne ovat alkujaan nimiä. Oman nimen saama kielteinen merkitys saattaa tuntua ikävältä, ja siksi on hyvä tiedostaa, että jotkut saattavat kokea tällaisten ilmausten käytön loukkaavaksi.
Maria Sarhemaa
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston suomen kielen väitöskirjatutkija, joka tutkii erisnimien yleisnimistymistä.
Lue aiheesa lisää Sarhemaan artikkelista Virittäjästä 2/2023. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
