Jyrääkö englannin kieli suomen? Pilaavatko nuoret suomen kielen, kun eiväthän ne osaa enää puhua saati kirjoittaa kunnollista suomea? Miksi englantia sotketaan suomen sekaan? Pitääkö olla huolissaan?
Tässä ajassa on liikkeellä paljon suomen kieleen käyttöön ja sen asemaan liittyvää huolipuhetta. Samaan aikaan, kun käydään ajankohtaisia kielipoliittisia keskusteluita suomen kielen asemasta yhteiskunnan eri alueilla, rinnalla kulkee ajasta toiseen jatkuva huolipuhe, joka liittyy ”kielen huononemiseen”. On ehkä lohdullista, että tämä huoli on kielialueella jos toisellakin melko ikiaikainen.
Ollaanko kuitenkin vaaravyöhykkeellä, kun osaksi suomea ympätään englantia? Onko se merkki uhka – vai sittenkin jopa mahdollisuus?
Mistä hitosta damn oikein tupsahtaa?
Monet kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että sanojen niin kutsuttu pragmaattinen lainaaminen erityisesti englannista toisiin kieliin motivoituu vuorovaikutuksellisista ja tilanteisista tarpeista. Sama pätee myös esimerkiksi voimasanaan damn lainaamisessa suomeen.
Yksittäisen sanan lainaamista kannattaa tutkia, koska sen avulla voidaan saada mikroskooppisempaa kuvaa lainaamisen motiiveista. Pureuduimme tämän yksittäisen voimasanan käyttöön valtakunnallisen, eri ikäryhmiä tavoittavan kyselytutkimuksen keinoin. Osana tätä laajempaa kyselyä selvitimme, mitä kielenkäyttäjät damnin käytöstä osana suomea ajattelevat. Damniä koskevassa koeasetelmassa vastaajat saivat peilata suhdettaan voimasanoihin damn, hitto ja perkele. Kyselyyn vastasi 445 eri ikäistä ja eri puolilla maata asuvaa suomalaista.
Kielenkäyttäjien silmin damn vertautuu osin hittoon, mutta sen käyttöala ja sosiaalinen merkitys näyttäytyvät erilaisena: hitto näyttäytyy salonkikelpoisena, lapsellisena ja jossain määrin vanhanaikaisenakin, damn puolestaan nuorekkaana ja tilanteisesti dynaamisena. Monet kertoivat käytettävänsä sitä pikemminkin kehun tuottamiseeen (damn, miten hyvännäköinen!) kuin harmittelun ilmaisemiseen. Useat vastaajat toivat myös esiin, että käyttävät damniä ennen kaikkea kirjoitetussa (pika)viestinnässä, eivät niinkään suullisessa vuorovaikutuksessa.
Ketkä kertovat ja ketkä kiistävät damniä käyttävänsä?
Toisin kuin saattaisi olettaa, damn ei ole pelkästään nuorison käyttämä. Sekä sen käyttäjiksi että käytöstä irtisanoutujiksi ilmoittauduttiin kaikista ikäryhmistä (16-60+). Noin puolet vastaajista kiisti milloinkaan käyttävänsä, 15 % kertoi käyttävänsä sitä osana suomea tiettyihin tarkoituksiin. Tyypillisin damnin käyttäjäprofiili on kaupungissa asuva alle 30-vuotias nainen, epätyypillisin yli 50-vuotias maaseudulla asuva mies. Damnillä on silti potentiaalia monenlaisten kielenkäyttäjien tilapäiskäytössä.
Hittoako damn sitten tekee suomessa? Ei, vaan sillä on oma tehtävänsä suomalaisten ilmaisuvoiman ja identiteettien tilanteisessa tuottamisessa. Kotimaisia voimasanoja se ei näytä syrjäyttävän, ainoastaan täydentävän niitä.
Johanna Vaattovaara
Kirjoittaja on Tampereen yliopiston suomen kielen professori, joka tutkii kielikäsityksiä ja myös uudenlaisia mahdollisuuksia tehdä tutkimusta yhdessä kielenkäyttäjien kanssa.
Lue lisää englannista laitanut voimasanan käytöstä osana suomea Virittäjästä 2/2023. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
Lisäksi aiheeseen voi tutustua tarkemmin myös Murremyytin murtajat -podcastin jaksossa #32.
