Kielihistoriaa koskevassa tutkimuskeskustelussa voisi jo ammoin manalle menneillä tutkijoillakin olla vielä sanottavaa, jos he vain pääsisivät siihen osallistumaan. Muutamat pääsevätkin.
Kielihistoriaa edustavilla aloilla, etymologiassa ja äännehistoriassa, perusmetodit kehitettiin jo puolitoista vuosisataa sitten. Niinpä kaikki huolellisella tutkimuksella saavutetut tulokset pitävät näillä aloilla paikkansa aina 1870-luvulta lähtien, jos vain niitten lähtöaineistoa ei ole täydennetty merkittävästi. Useimmilla muilla tieteenaloilla metodit joutuvat paljon nopeammin väistymään syrjään uusien tieltä ja nykytutkijoita kiinnostavat aivan eri kysymykset kuin edeltäjiänsä.
Etymologia eli sanojen alkuperän tutkimus vaatii paljon taustatyötä, ja siksi varmaan kaikki tutkijat tekevät jonkinlaisia muistiinpanoja. Etenkin julkaisematta jääneitä etymologioita ja muita havaintoja sisältävät paperit voivat pitkään antaa virikkeitä niin kirjoittajalle itsellensä kuin tulevillekin tutkijapolville.
Kuolemansa jälkeisessä keskustelussa vahvoilla ovat arkistonsa hyvin järjestäneet tutkijat. Osmo Nikkilä (1933–2002) jätti jälkeensä kahdeksan aakkostettua kansiota etymologisia muistiinpanoja, joita professori emerita Sirkka-Liisa Hahmo pitkään säilytti ja jotka hänen ansiostansa nyt löytyvät Helsingin Metsätalosta. Sisältö on jo skannattu tutkijain käyttöön.
Keväällä 2020 löysin ensimmäisestä kansiosta valmiiksi kirjoitetun mutta missään julkaisemattoman tutkimuksen Angervoiden alkuperästä. Sen ansiosta tiedämme nyt melkoisen varmasti, mistä angervon nimi on peräisin. Työstämässäni balttilaislainojen sanakirjan luonnoksessa olin ennättänyt ruotia angervolle esitetyn balttilaisetymologian ongelmia, mutta enempää en hakusanasta osannut sanoa – enkä ilman Nikkilää osaisi nytkään.
Tällaiset pitkälle valmiiksi kirjoitetut artikkelit ovat jäämistöissä harvinaisia. Petri Kallio on kerännyt ja julkaissut jo parikymmentä etymologiaa opettajansa Jorma Koivulehdon (1934–2014) jälkeenjääneistä papereista. Kallio mainitsee työnsä suurimmaksi hankaluudeksi Koivulehdon muistiinpanojen harvasanaisuuden: lukija joutuu jatkuvasti arvailemaan, mitä kirjoittaja kulloinkin mahtaa tarkoittaa.
Moni nykytutkija ei välttämättä saisi Koivulehdon konsepteista paljonkaan irti, mutta Kallion etuna on, että hän tunsi Koivulehdon kahden vuosikymmenen ajan ja ehti oppia tämän ajatuksenjuoksun ja ilmaisut.
Aiempien tutkijapolvien arkistojen penkomista aion jatkaa minäkin. Seuraavaksi siirryn ajassa vielä taaksepäin ja ryhdyn selvittelemään, kertooko Eino Niemisen (1891–1962) jälkeensä jättämä paksu saksankielinen käsikirjoitus meille kantasuomen balttilaislainojen sananloppuisten ainesten äännesuhteista jotain sellaista, mitä kukaan ei tähän mennessä olisi tullut ajatelleeksi tai ainakaan julkaisseeksi.
Santeri Junttila
Kirjoittaja on etymologian tutkija, joka tällä hetkellä työskentelee Greifswaldin yliopistossa Saksassa.
Lue lisää angervon etymologiasta Virittäjästä 2/21. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
