Toisinaan tutkimusaihe muhii mielessä pitkään. Artikkeli Alvar Aallosta (1898–1976) oli mielessäni kauan, ja tekeillä vielä kauemmin. Kun aloitin työt Jyväskylän yliopistossa 2017, olin vakaasti päättänyt, että kirjoitan Aallosta ”jotakin”. Ihailin Aallon arkkitehtuuria ja muotoilua, mutta epäröin: Olisiko hänessä mitään kielitieteellisesti kiinnostavaa? Entä olisiko minusta hänen kielielämäkerturikseen? Päätin ottaa selvää, ja se kannatti.
Ensi töikseni marssin Alvar Aalto -säätiön arkistoon Jyväskylässä. Luin myös käytännössä kaiken käsiini saamani henkilöhistoriallisen Aalto-kirjallisuuden: suomeksi, ruotsiksi, englanniksi. Etsin kielellisiä mainintoja riveiltä ja rivien välistä. Kuva monikielisestä arkkitehdista alkoi hahmottua pala palalta. Hänhän osasi – tavalla tai toisella – todella monia kieliä: suomea, ruotsia, saksaa, englantia, ranskaa, italiaa, latinaakin. Aloin myös nähdä Aallon osana Suomen kielellistä kulttuurihistoriaa ja sukkelasanaisena maailmankansalaisena, joka hyödynsi monikielisiä resurssejaan taidokkaasti.
Halusin kirjoittaa suomeksi, mutta halusin myös, että artikkeli on perusteellinen tieteellinen tutkimus kohdehenkilöstään, toisin sanoen kielitieteellinen avaus ja panos Aalto-tutkimukseen. Suomenkielisenä kielitieteen lehtenä Virittäjä oli luonteva valinta julkaisukanavaksi. Kuten asiaan kuuluu, Virittäjän nimettömät asiantuntijat pitivät riman korkealla, mutta näkivät pointtini ja kannustivat. Lehden julkaisujonossa oli pitkä koronatulppa, mutta jaksoin odottaa.
Tutkimustyö paljasti kielielämäkertatyön moniulotteisuuden ja aikasidonnaisuuden. Ilahduin, kun löysin uutta. Luulin, että Aallosta oli jo sanottu ”kaikki”, vaan eipä ollutkaan. Silti paljon jäi vielä sanomatta. Olisin esimerkiksi halunnut käsitellä syvällisemmin Aallon kahta arkkitehtivaimoa Ainoa ja Elissaa, sillä heidän kielistään kirjallisuus kertoo (liian) vähän. Myös ulkomaisissa arkistoissa säilytettävä Aalto-aineisto odottaa vielä kielentutkijaa.
Minulle tutkijana tämä monivuotinen artikkeliprojekti oli monella tapaa merkityksellinen ja innoittava: tein hidasta tiedettä, luin ja analysoin. Annoin tekstin levätä, ja palasin siihen, kun siltä taas tuntui. Huomasin myös löytäväni taas sosiolingvistiikan pariin, josta olin ollut poissa joitakin vuosia, ja yhtäkkiä 1900-lukukin alkoi kiinnostaa. Kielellisen elämäkerran käsite osoittautui erityisen antoisaksi, sillä sen avulla pystyin valottamaan Aallon yksilöllisiä kielellisiä valintoja ja kompetensseja osana laajempaa kulttuurihistoriallista kontekstia ja kielellistä lähihistoriaa.
Harry Lönnroth
Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston pohjoismaisten kielten professori, jota kiinnostaa kieli historiassa ja historia kielessä
Lue lisää Alvar Aallon kielellisestä elämäkerrasta Virittäjästä 2/2023. Artikkeli on Virittäjän tilaajille vapaasti luettavissa. Muut pääsevät tutustumaan artikkeliin 12 kuukauden kuluttua sen julkaisusta.
